KEMIJÄRVEN SEURAKUNNAN VAIHEITA

Kemijoen varrella sijaitseva Kemijärvi oli 1500-luvulla sekä saamelaisten että kemiläisten kalastusaluetta. Vähitellen sinne alkoi muuttaa kuitenkin uudisasukkaita, jotka asettuivat asumaan monihaaraisen järven kauniitten lahdelmien varsille. 1600-luvun puolivälissä sen rannoilla oli jo toistakymmentä taloa ja viitisenkymmentä asukasta. Kesäaikaan asukasluku lisääntyi, kun lappalaiset ja kemiläiset tulivat sinne vuotuisille kalastusretkilleen. Kemijokea pitkin oli vuosisatojen ajan kuljettu sekä Jäämerelle että Vienan merelle. Kemijärvi kuului alueellisesti Kemin seurakuntaan ja sijaitsi Lapin ja Lannan rajalla.

Kirkollinen työ Kemijärvellä alkoi vuonna 1648, jolloin Lapualta kotoisin oleva Jakob Lapodius määrättiin Kemin seurakunnan kappalaiseksi asemapaikkanaan Kemijärvi. Näihin aikoihin valmistui myös seurakunnan ensimmäinen kirkko, joka lienee ollut tyyliltään ja kooltaan samanlainen kuin noilta ajoilta säilynyt Sodankylän vanha kirkko. 1690-luvulla rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin suurempi kirkko.

Kemijärven seuraava pappi oli lappalaisten käännyttämisestä mainetta saanut kappalainen Esaias Mansvetiuksenpoika Fellman. Hän viipyi täällä vuodesta 1660 aina kuolemaansa saakka vuoteen 1697, kun ei päässyt anomuksistaan huolimatta muualle. Hänen poikansa ja pojanpoikansa jatkoivat isänsä työtä, niin että Kemijärven kappalaisenvirka pysyi suvun hallussa noin sadan vuoden ajan.

Fellmanien jälkeen Kemijärven kirkkoherranvirkaa hoiti taas sadan vuoden ajan Wegeliusten suku. Ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Johan Wegelius, joka oli Torniossa vaikuttaneen kuuluisamman kaimansa serkku. Hänen aikanaan vuonna 1779 Kemijärvestä tuli oma seurakunta, johon kuului myös Kuolajärvi. Hänen jälkeensä kirkkoherroina toimivat Henrik Wegelius ja Johan Wegelius nuorempi aina vuoteen 1860.

1830-luvulla seurakunnan väkiluku oli jo yli 1600 henkeä, niin että päätettiin rakentaa suurempi kirkko. Entinen purettiin ja tilalle rakennettiin muuallakin maassa käytettyjen Engelin piirustusten mukainen puinen ristikirkko. Sitä korjattiin kahteen kertaan 1890-luvulla ja vielä vuonna 1929. Kirkko tuhoutui Lapin sodassa kellotapuli saksalaisten vetäytyessä Kemijärveltä. Vuodelta 1774 peräisin oleva kellotapuli säästyi. Se on ylikiiminkiläisen kirkonrakentaja Heikki Väänäsen rakentama ja seurakunnan vanhin rakennus (kuva oikealla). Säilyneistä esineistä vanhin on kuningatar Kristiinan seurakunnalle lahjoittama kirkonkello, jota säilytetään kirkon eteisessä. Seurakunnan vanhin messukasukka on vuodelta 1724.

Kemijärven seurakunnan hengelliseen elämään on voimakkaasti vaikuttanut 1860-luvulla paikkakunnalle saapunut lestadiolainen herätysliike. Se vaikutti hyvin voimakkaasti pitäjän elämään. Lestadiolaisuuden tutkija Seppo Lohi arvioi, että noin puolet pitäjän taloista joutui liikkeen vaikutuksen kohteeksi. Niinpä niissä tutkittiin ahkerasti Raamattua, Lutherin postillaa ja Laestadiuksen saarnakarttoja. Tuohon aikaan kirkkoherrana oli Johan Petter Bäckman.

Kirkkoherra Robert Heikel edusti tiettävästi lestadiolaisuuden vanhaa suuntaa, mutta hänen poikansa Matti Heikinheimon aikana seurakunnan valtasuunnaksi vakiintui näihin aikoihin syntynyt lestadiolainen uusheräys.

1900-luvulla Kemijärven seurakunnan kirkkoherroina ovat toimineet mm. Lauri Lanjala 1920-1953 ja Heikki Rosma 1953-1975. Kirkkoherra Lanjala oli monella tavoin harvinainen persoonallisuus maamme kirkkoherrojen joukossa. Hänet oli vihitty papiksi tsaarinaikana. Hän nautti viimeisenä kirkkoherrana luontaispalkkausta. Sota-aikana hän oli virastapidätettynä vasemmistolaisten mielipiteittensä tähden. Sodan jälkeen hän johti frakkiin pukeutuneena SKDL:n vappukulkuetta.

Lapin sodan aikana saksalaiset sytyttivät lähtiessään kirkon tuleen. Kemijärvellä silloin pappina toiminut Heikki Rosma sai kirkosta pelastetuksi alttaritaulun ja muutamia muita kallisarvoisia esineitä vanha alttaritaulu (alttaritaulu vieressä olevassa kuvassa). Heikki Rosma toimi Lanjalan jälkeen Kemijärven kirkkoherrana vuoteen 1975. Hän edusti lestadiolaista pappissuuntaa ja oli kaikkien seurakuntalaisten rakastama ja kunnioittama kirkkoherra.

Kemijärven seurakunnan nykyinen kirkko rakennettiin sodan jälkeen Amerikan luterilaisten kirkkojen lahjoitusvaroilla vuosina 1949-1950. Se vihittiin käyttöön juhannuksena vuonna 1951. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Bertil Liljeqvist ja se muistuttaa paljon saman tekijän suunnittelemaa Rovaniemen kirkkoa. Kirkossa on 850 istumapaikkaa ja siinä on Gerhard Schmidin vuonna 1984 rakentamat 41-äänikertaiset urut. Alttaritaulun, joka esittää Kristuksen poisottamista ristiltä, on maalannut Aale Hakava.

Toimintaansa varten Kemijärven seurakunta on rakentanut kolme kappelia, Luusuaan, Tapionniemeen ja Räisälään. Lisäksi seurakunnalla on siunauskappeli Honkakankaalla ja leirikeskus luonnonkauniilla Ailanganniemellä. Vuoden 2007 alussa valmistunut uusittu seurakuntatalo toimii monien tilaisuuksien pitopaikkana ja siellä sijaitsee kirkkoherranvirasto.

Kemijärven seurakunnan hengellistä elämää voisi luonnehtia siten, että se on  herätysliikkeiden värittämää luterilaista kirkollisuutta, jolle ominaisia toimintoja ovat seurat, raamattu- ja keskustelupiirit ja tietyt vuosittain toistuvat tapahtumat. Niitä ovat Lestadiolaisen uusheräykset seurat pyhäinpäivänä ja pääsiäisenä, miesten päivät Räisälässä helmikuun puolivälissä, nuorten retket Maata näkyvissä -festareille sekä tietyt raamattuopetusviikot syksyisin ja keväisin. Kesäisin on tehty retket Uusheräyksen kesäseuroihin ja Evankeliumijuhlille.

Lähetystyötä seurakunnassa on pyritty voimakkaasti tukemaan. Nimikkolähettejä on kolmessa kohteessa Virossa, Kroatiassa ja Venäjällä. Läheteistä melkein kaikki ovat joko kemijärveläisiä tai seurakunnassa työssä olleita. Työtä tuetaan lähetystapahtumin, lähetyskahvituksin, talkoin, lounain ja tempauksin.

Seurakunta on harjoittanut vuodesta 1990 lähtien omaa vapaaehtoista lähetystyötä Venäjällä Murmanskin alueella Kantalahdessa, jonne on hankittu huoneisto Inkerin kirkon työtä varten. Työ tapahtuu Inkerin kirkon alaisuudessa osana Murmanskin seurakuntaa ja se on pääasialliselta sisällöltään jumalanpalvelusten ja kristinopin tuntien pitämistä. Murmanskin seurakuntalaiset ovat käyneet jo monena vuonna viikon mittaisella leirillä Kemijärvellä, jonka aikana heille on järjestetty raamattu- ja rippikouluopetusta.

Kemijärven seurakunnassa on pitkään ollut tiivis seurakuntanuorten joukko, jonka keskuudesta on syntynyt omaa musiikillista toimintaa ja jumalanpalvelusaktiivisuutta. Raamattuopetus on keskeisellä sijalla.

Seurakunnan diakoniatyössä on jouduttu syventymään väestötappio- ja työttömyysalueen ongelmiin. Seurakunnan väkiluku on nykyisellään jo alle 7000. Väestön muuttuminen yhä enemmän vanhusvoittoiseksi saa aikaan jatkuvasti lisääntyvän seniorityön tarpeen. Eläkeläiset ovat myös vapaaehtoistoiminnan voimavara.