Saarnat Kemijärven kirkossa



2. SUNNUNTAI JOULUSTA 4.1.2009

Joh.7:14-18

On hyvä olla Herran huoneessa. Sillä Herran huoneessahan me silloin olemme, kun olemme kokoontuneina kirkkoon, ja nimenomaan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Kyllähän kirkko itsessäänkin, rakennuksena, voi olla sinne sisään astuvalle hyvä paikka. Parhaimmillaan kirkon kauneus voi olla hyvinkin puhuttelevaa, ja esimerkiksi rukoukseen hiljentävää. Jotain syvästi raamatullista ja oivaltavaa on kuitenkin siinä luterilaiseen kristillisyyteen kuuluvassa ajatuksessa, että rakennuksenakin kirkon varsinainen kaunistus on seurakunta, joka on kokoontunut rukoilemaan, kiittämään ja ylistämään Jumalaa sekä ottamaan vastaan hänen lahjojaan. Voi olla, ettei hyvää oloa Herran huoneessa heti alkuun löydä eikä ymmärrä vaikkapa rippikoululaisena etupenkissä istuessaan, enemmän tai vähemmän paikalle painostettuna. Tiedän, että muutenkin harvoin jumalanpalvelukseen tulevat saattavat hämmästellä nousemisen ja istumisen vuorottelua tai vieraan tuntuisia seurakunnan lauluosuuksia. En tiedä mitään oikotietä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että jumalanpalvelus tulee varmasti tutuksi ja rakkaaksi yhä uudelleen ja uudelleen tänne tulemalla. Ei oikotie, mutta tärkeä apuneuvo tutustumisessa on se, että jumalanpalvelukseen tullaan rukouksen mielellä. Virsikirjan liiteosassa tai alkupuolen kansilehdillä on rukouksia ennen jumalanpalvelusta. Niitten avulla voi aivan mainiosti opetella hiljentymistä ja oman mielen avaamista kaikelle sille, mikä on jumalanpalveluksen sisältönä. Virsikirjan rukouksista ensimmäinen kuuluu näin:
Herra, lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua, Jumala, minun Jumalani! Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.

Ei varmaan ole mikään suuri yllätys, että tämäkin rukous on Raamatun sanaa. Kyseessä on psalmin 43 loppuosa. Raamatun sana on Herran huoneessa kokoontuvan seurakunnan ja sen viettämän, oikeastaan seurakunnan toimittaman, jumalanpalveluksen perusta. Raamatun sana on perustana sekä muodolle että sisällölle. Jeesus ja hänen asettamansa apostolit antavat meille Raamatussa tärkeitä eväitä sekä jumalanpalveluksen muodon että sisällön osalta. Omalla esimerkillään Jeesus vahvisti sekä Jerusalemin temppelin merkityksen että synagogajumalanpalveluksen esikuvallisuuden. Tämän sunnuntain perinteisessä evankeliumissa Jeesus on kaksitoistavuotiaana perheensä kanssa Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla ja jää temppeliin muun väen lähtiessä kotimatkalle. Temppelissä hän kuuntelee opetusta ja keskustelee opettajien kanssa. Jumalan sanasta ja sen sisällöstä on kyse sekä opetuksessa että keskustelussa. Kun Maria ja Joosef sitten palaavat hakemaan poikaa ja kyselevät, miksi näin oli käynyt, Jeesus vastaa: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49). Tänään luetussa evankeliumitekstissä Jeesus on jälleen temppelissä, nyt lehtimajanjuhlan aikaan. Nyt on Jeesuksen vuoro opettaa, ja opetuksen sisältö tulee ilmi juutalaisten ihmettelyssä: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?”. Muissakin tilanteissa kerrotaan Jeesuksen käyneen temppelissä, mutta erityisen tärkeä on varmasti hänen viimeiselle ajallisen elämän viikolle ajoittuva vierailunsa temppelissä, kun hän ajoi ulos kaupustelijoita ja muistutti: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” (Luuk.19:46).

Toisaalta Jeesus vahvistaa myös sen, että temppelijumalanpalveluksella oli oma aikansa, ja sen ajan piti päättyä hänen uhraamiseensa. Pian temppelin puhdistamisen jälkeen Jeesus muistutti Jerusalemin temppelistä: ”Tulee aika, jolloin kaikki tämä, mitä te nyt katselette, revitään maahan. Tähän ei jää kiveä kiven päälle.” Temppelin tärkein tehtävä oli jokavuotisten ja muutenkin säännöllisten uhrien toimittaminen. Koko uhrijumalanpalvelus oli kuitenkin esikuvallista ja valmisti juutalaista kansaa siihen uhriin, jonka Jumala itse valmisti ja valitsi. Jeesuksesta tuli se uhrikaritsa, joka annettiin meidän kaikkien puolesta meidän syntiemme sovitukseksi. Temppelijumalanpalveluksesta meille jää sisällölliseksi malliksi Jumalan sanan opettaminen ja julistaminen. Uhrijumalanpalveluksen tunteminen auttaa myös ymmärtämään sen, mitä meidän jumalanpalveluksessamme tapahtuu ehtoollisen sakramentissa. Uhria ei tarvitse eikä voi toistaa, se on yksi ja ainutkertainen, mutta sen hedelmistä riittää jaettavaa jatkuvasti. Temppelissä ylimmäinen pappi sai kerran vuodessa mennä tietyt uhrit toimitettuaan kaikkein pyhimpään, jossa säilytettiin liiton arkkua. Jeesuksen kuollessa kaikkein pyhin tuli konkreettisesti näkyviin esiripun revetessä. Jeesuksen sovitusuhriksi antama ruumis ja veri avasivat tien kaikkein pyhimpään. Yhteisessä jumalanpalveluksessamme saamme olla kaikkein pyhimmällä paikalla, kun nautimme Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisen sakramentissa.

Raamatussa kerrotaan Jeesuksella olleen tapana osallistua myös synagogajumalanpalvelukseen. Julkisen toimintansa alussa hän Kapernaumin synagogassa otti kirjakäärön, luki ja selitti lukemaansa niin, että kuulijat olivat hämmästyksissään. Luukas kertoo, että hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta. Tämän päivän evankeliumin keskustelu oikeastaan edellyttää Jeesuksen opetustavan olleen tuttu myös temppelissä häntä kuunnelleille. Jeesuksen vastaus nimittäin sisältää tiedon siitä, että hänen opetuksensa on koskettanut ja sen totuudesta on keskusteltu.

Jeesuksen tapa osallistua synagogajumalanpalvelukseen on usein nostettu tärkeäksi esikuvaksi myös meille. Mekin tarvitsemme tapaa. Elämässä on tilanteita ja vaiheita, jolloin tapa voi kantaa ihmistä, joka ei muuten jaksa. Voisiko olla parempaa opeteltavaa tapaa kuin säännöllinen osallistuminen yhteiseen jumalanpalvelukseen? Sekin on varmasti totta, että jos sellaisen tavan omaksuu jo nuorena, sen vaikutus moninkertaistuu. Paimenen tehtävässä on suuri ilo niistä kasvoista, jotka aina tapaa kokoontuneen seurakunnan keskellä. Se antaa luvan olettaa ja toivoa, että Jumalan sana kantaa myös arjessa ja ulottuu teidän kauttanne monen sellaisenkin luo, joita ei täällä kirkossa tapaa.

Synagogassa oli tärkeää Jumalan sanan lukeminen ja selittäminen; niin se on meillekin. Jeesuksen tapa opettaa oli ennen kokematon, mutta kristittyjen jumalanpalveluksessa sen pitäisi olla selviö. Meillä on Jeesuksen itsensä antama valtuutus ensinnäkin kääntyä Jumalan puoleen kutsuen häntä Isäksi. Jeesus antaa myös esikuvan ja opettaa julistamaan: ”Näin sanoo Herra:” Siitä tosin ihminen erossa Jumalasta loukkaantuu helposti. Mutta niin oli myös Jeesuksen itsensä kohdalla. Hänen julistuksensa, jossa jatkuvasti kuului jumalallinen arvovalta, sai aikaan syytteen, että hän pilkkaa Jumalaa ja asettautuu Jumalan vertaiseksi. Me elämme tässä mielessä aivan samanlaisessa maailmassa. Se, joka julistaa Raamatun kokonaista totuutta, saa välittömästi tuomion suvaitsemattomuudesta tai moitteita perusteettomasta oikeassa olemisen halusta. Taitaa olla niin, että varmin todiste oikeasta raamatullisesta opetuksesta nykypäivänä on se vaino ja vastustus, joka varmasti tulee jossain muodossa. Mitään muuta vastausta ei niissä tapauksissa pidä yrittääkään antaa, kuin minkä Jeesus antoi temppelissä: ”…joka tahtoo noudattaa hänen [Jumalan] tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani”. Ei siis ole kyse pelkästään ymmärtämisestä vaan myös siitä, että luettu, julistettu ja kuultu Jumalan sana halutaan myös panna käytäntöön omassa elämässä.

Apostolien tekojen alussa kuvataan, millaiseksi Jeesuksen jalostama synagogajumalanpalveluksen muoto ja sisältö oli kehittynyt jo hyvin varhaisessa vaiheessa Kristuksen seuraajien elämässä. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Ap.t.2:42). Siinä on kaikki meidänkin kokoontumisemme elementit. Apostolien välittämällä tavalla me opetamme Jumalan sanaa. Jumalanpalveluksen keskeinen ulottuvuus on kokoontuva seurakunta, keskinäinen yhteys. Rukous on vahvasti mukana sekä sanallisesti että laulettuna. Leivän murtaminen, ehtoollisen sakramentti, kuuluu jokaiseen jumalanpalvelukseen, niin kuin vähitellen myös meillä on tullut tavaksi. Jumala ei tarvitse meidän kokoontumistamme, mutta me tarvitsemme sitä aivan välttämättä. Mitä pitemmiksi ajan illan varjot tulevat, sitä tärkeämmäksi meille tulee yhteinen jumalanpalvelus. Heprealaiskirje muistuttaa: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan” (Hepr.10:25).

On hyvä olla Herran huoneessa. Saamme viettää erityistä Jumalan kansan juhlaa, kun jälleen tänään polvistumme ehtoollispöytään, syömme Kristuksen ruumiin, juomme hänen verensä ja uskomme anteeksiantamuksen sanoissa ”Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu”.

Aki Lautamo

LOPPIAINEN 6.1.2009.

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 11.1.2009

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 18.1.2009

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI ENNEN PAASTONAIKAA 15.2.2009

Lue lisää »

LASKIAISSUNNUNTAI 22.2.2009

Lue lisää »

1. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 1.3.2009

Lue lisää »

2. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 8.3.2009

Lue lisää »

MARIANPÄIVÄ 22.3.2009

Lue lisää »

5. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 29.3.2009

Lue lisää »

PALMUSUNNUNTAI 5.4.2009

Lue lisää »

PITKÄPERJANTAI 10.4.2009

Lue lisää »

PÄÄSIÄINEN 12.4.2009

Lue lisää »

KIIRASTORSTAI 9.4.2009

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 19.4.2009

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 26.4.2009

Lue lisää »

3. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 3.5.2009

Lue lisää »

5. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 17.5.2009

Lue lisää »

HELLUNTAIPÄIVÄ 31.5.2009

Lue lisää »

6. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 24.5.2009

Lue lisää »

PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ 7.6.2009

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 14.6.2009

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 28.6.2009

Lue lisää »

5.SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 5.7.2009

Lue lisää »

7. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 19.7.2009

Lue lisää »

KIRKASTUSSUNNUNTAI 26.7.2009

Lue lisää »

9. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 2.8.2009

Lue lisää »

11. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 16.8.2009

Lue lisää »

12. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 23.8.2009

Lue lisää »

11. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 19.8.2009

Lue lisää »

13. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 30.8.2009

Lue lisää »

14. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 6.9.2009

Lue lisää »

15. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 13.9.2009

Lue lisää »

16. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 20.9.2009

Lue lisää »

MIKKELINPÄIVÄ 4.10.2009

Lue lisää »

19. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 11.10.2009

Lue lisää »

20. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 18.10.2009

Lue lisää »

21. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 25.10.2009

Lue lisää »

PYHÄINPÄIVÄ 31.10.2009

Lue lisää »

PERHEEN SUNNUNTAI 8.11.2009

Lue lisää »

TUOMIOSUNNUNTAI 22.11.2009

Lue lisää »

1. ADVENTTISUNNUNTAI 29.11.2009

Lue lisää »

2. ADVENTTISUNNUNTAI 6.12.2009 (Itsenäisyyspäivä)

Lue lisää »

3. ADVENTTISUNNUNTAI 13.12.2009

Lue lisää »

4. ADVENTTISUNNUNTAI 20.12.2009

Lue lisää »

JOULUAATTO 24.12.2009

Lue lisää »

JOULUPÄIVÄ 25.12.2009

Lue lisää »

TAPANINPÄIVÄ 26.12.2009

Lue lisää »

UUDENVUODENAATTO 31.12.2009

Lue lisää »