Saarnat Kemijärven kirkossa



UUDENVUODENPÄIVÄ 1.1.2011

Joh. 14:12-14

Luetussa evankeliumissa Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tekevät vielä suurempia tekoja kuin hän on tehnyt. Päältäpäin se kuulostaa hiukan samansuuntaiselta kuin uudenvuoden lupaukset.
Uudenvuoden lupausten ideanahan on, että ihminen uskottelee itselleen, että hän alkavana vuonna tulee käyttäytymään aivan toisella tavalla kuin mitä hän on tähän mennessä käyttäytynyt. Sikäli kuin nämä lupaukset sidotaan vain ihmisen omaan tahtoon ja kykyyn muuttaa omaa elämäänsä, on jo etukäteen selvää, että minkäänlaista muutosta ei tule tapahtumaan.
Mutta nyt tässä Jeesus sanoo, että se joka uskoo häneen, tekee samanlaisia tekoja kuin hän tekee ja vielä suurempiakin. Tämä sana on sellainen, että se jotenkin panee meidät ahtaalle. Joko siihen ajatukseen, että olenkohan minä ole edes oikea kristitty, kun nämä minun tekoni eivät ole mitään, kun minulta puuttuu kaikki tällaiset näytöt. Tai sitten se johtaa kilvoitukseen, jossa tähdätään nimenomaan tällaisiin suuriin tekoihin ja koko kristillisyyttä alkaa värittää ihmeiden, tekojen ja merkkien tavoittelu.
Niinpä joudumme Jumalan sanan valossa kysymään, mitä Jeesus oikein tarkoittaa näin sanoessaan. Mitä on tuo uskominen häneen, josta sitten seuraa sellaisia tekoja mitä Jeesus tekee?
Edellä on ollut puhe Jumalan tuntemisesta. Jeesus on sanonut opetuslapsille, että jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni. Ja siihen Filippus on todennut: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’?
Oli siis tapahtunut jotakin, mitä opetuslapset eivät tajunneet. He vaativat että saisivat nähdä Jumalan. He olivat kuitenkin olleet jo kolmen vuoden ajan Jeesuksen seurassa, mutta eivät olleet tajunneet, että he olivat saaneet nähdä Jeesuksessa, millainen Jumala on.

Sitten Jeesus jatkoi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä puhun, minä en puhu itsestäni, ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Jeesuksen ihmeellinen elämä, hänen puheensa ja tekonsa olivat mahdollisia siksi, että Jumala itse oli hänessä tullut ihmisten keskelle.
Tästä Jeesuksen sanasta löydämme vastauksen tuohon kysymykseen, mitä on uskominen häneen. Se on uskomista siihen, että Jeesus on yhtä Isän kanssa. Hän on Kristus, Jumalan Poika. Hän on Isässä ja Isä on hänessä.
Ja se on uskomista siihen, että hänen sanansa ovat Jumalan sanoja. Jumala on ilmoittanut itsensä hänessä, hänen sanoissaan ja myös koko häneen liittyvässä Raamatun sanassa. Se on Jumalan ilmoitusta. Vanha testamentti ilmoittaa, että koko pelastushistoria tähtää Kristuksen eli Messiaan tulemiseen. Uuden testamentin kirjat sitten opettavat meille apostolien arvovallalla, mitä kristinusko on.
Niinpä selitys koko Jeesuksen persoonaan ja hänen toimintansa merkitykseen on tässä: Jeesus sanoo, että niitä sanoja, joita minä puhun, minä en puhu itsestäni – ja Isä joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

Siinä on nyt samalla vastaus kysymykseen meidän teoistamme.  Nythän koko maailma on kiinnostunut vain teoista. Uskosta Kristukseen se ei välitä. Mutta se haluaa kristityiltäkin vain tekoja ja sanoo, että kun toimitte kaikessa meidän mielemme mukaan eli annatte kaikessa perään kristinuskosta, niin sitten me uskomme. Mutta mitä uskoa se sitten enää on?
Niinpä meidän ei tarvitse huolehtia tekojemme riittämättömyydestä tai niiden suuruudesta.  Meidän pitäisi keskittyä kokonaan ja pelkästään siihen, että uskomme Jeesuksen siksi, mitä hän on: että hän on Isässä ja Isä on hänessä. Hän on Jumalan Poika.
Ja toiseksi meidän pitäisi tämän epäilevän ja horjuvan maailman keskellä lujasti luottaa siihen, että hänen sanansa on Jumalan sana. Se pysyy voimassa, vaikka koko maailma järkkyisi. Jos me uskomme häneen ja opetamme hänen sanaansa, niin käy niin, että tuo Jumalan sana tekee työtä meidän huomaamattamme.
Apostolien teoissa on kohta, jossa kerrotaan, miten Paavali tultuaan Korinttoon oli kokonaan antautunut Jumalan sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus. Tämä on kuvaavaa koko apostolien toiminnalle, eivät he miettineet, tekevätkö he nyt suurempia tekoja kuin Jeesus teki ja miten nämä heidän toimensa miellyttäisivät ihmisiä.
Luulen että näissä kahdessa kohdassa tulee ilmi se puute, joka vallitsee nyt meidän kirkossamme maassamme ja samalla koko maassa. Kirkkomme on kokonaan keskittynyt imagokysymyksiin ja pyrkimyksiin muuttua ihmisille kelpaavaksi sen sijaan, että se uskoisi Jumalan sanan ja puhuisi sitä ihmisille.
Meidän Herramme käskee meidän puhua niitä sanoja, jotka hän on puhunut ja mitä meille on annettu Jumalan sanassa. Silloin Jumala itse tekee niitä tekoja, jotka ovat hänen ja jotka jäävät meiltä huomaamatta.

Sitten tuo kysymys siitä, miksi nuo teot voivat olla vielä suurempiakin kuin mitä Jeesus teki. Otetaan yksi esimerkki. Matteuksen evankeliumi kertoo, että kanaanilainen nainen tuli Jeesuksen luo pyytämään apua tyttärelleen, jota riivaaja vaivasi. Jeesus sanoi aluksi hänelle, että häntä ei ole lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten. Vaikka Jeesus auttoi tuota naista ja muitakin vierasmaalaisia, niin se ei ollut hänen varsinainen tehtävänsä. Hänen tehtävänsä oli toimia Israelin kansan keskuudessa.
Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus antoi apostoleille lähetyskäskyn. Hän antoi kirkolleen käskyn tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kasteen ja Jumalan sanan opettamisen välityksellä. Jospa nyt jättäisimme sivuun henkilökohtaiset yrityksemme ja epäonnistumisemme ja näkisimme, mitä historian aikana Kristuksen kirkko on tehnyt evankeliumin leviämiseksi kaikkeen maailmaan. Ja se on tapahtunut keskellä kaikenlaisia vaikeuksia – vainojen keskellä, vihamielisten uskontojen, hallitusten tai ideologioiden keskellä.
Meidän Herramme työ täällä maan päällä kesti oikeastaan vain noin kolme vuotta. Sen jälkeen hän astui taivaaseen ja nyt hän on Isän oikealla puolella. Hän on seurakunnan pää ja seurakunta on hänen ruumiinsa. Jumalan kansa on hänen ruumiinsa, joka jatkaa hänen työtään täällä maan päällä. Kun se on kasteen ja evankeliumin välityksellä tullut hänestä osalliseksi ja uskoo häneen, niin se on hänessä. Näin tuo Kristuksen työ jatkuu täällä maailmassa vielä laajempana kuin mitä hän teki maanpäällisen elämänsä aikana. Niinpä hän sanookin tässä näin: ”Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä tulisi julki Pojassa.”
Sitten jos tätä toimintaa lähdetään tutkimaan laadullisesti, niin siinä on kaksi puolta. Toisaalta kaikessa on nähtävänä ihmisten syntisyys ja vajavaisuus. Sehän on kaikkien nähtävänä ja siitä kristinuskon vastustajat pitävät jatkuvasti suurta meteliä.
Mutta sikäli kuin tuo toiminta on ollut Jumalan sanan opettamista, niin se on tuonut tähän maailmaan jotakin laadullisesti aivan uutta. Se on luonut käsityksen ihmisestä Jumalan kuvana ja hänelle tilivelvollisena olentona ja näin aikaansaanut kristillisen omantunnon syntymisen. Monet kokevat sen pelkästään syyllistävänä ja kielteisenä tekijänä ihmiselämässä, mutta silloin heiltä on jäänyt käsittämättä evankeliumin ydin - että syntinen ihminen saa uskoessaan häneen Kristuksen tähden syntinsä anteeksi ja tulee osalliseksi sellaisesta vanhurskaudesta joka lahjoitetaan hänelle Kristuksen ansioiden tähden.
Tämä evankeliumi on tuonut ihmiselämään rauhan, vapauden ja toivon ja se on aikaansaanut myös monenlaista toimintaa kärsivien lähimmäisten hyväksi. Tämän päivän evankeliumi päättyy suurenmoiseen Herramme lupaukseen: ”Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pohjassa.” Siinä on valtava lupaus, josta saamme pitää kiinni. Tosin on syytä muistaa, että tuo pyynnön tulee tapahtua Jeesuksen nimessä.
Kysymys ei ole vain näiden sanojen lausumisesta – ikään kuin taikasanoina, vaan siitä, että sen mitä anomme, anomme uskoen Kristukseen Jumalan Poikana ja vedoten hänen täydelliseen uhriinsa maailman syntien tähden, jossa yksin tulemme Jumalalle kelvollisiksi. Näin lähestymme Jumalaa, emme omiin ansioihimme, vaan Kristuksen ansioihin luottaen ja saamme myös luottaa siihen, että hän antaa meille mitä tarvitsemme, jopa enemmän kuin anomme ja ymmärrämme.
Siksi saamme pyytää, että tänäkin vuonna elämäämme hallitsisi usko Kristukseen Jumalan Poikana ja Jumalan sana saisi valaista elämäämme sen pohjia myöten.


Lasse Marjokorpi

2. SUNNUNTAI JOULUSTA 2.1.2011

Lue lisää »

LOPPIAINEN 6.1.2011

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 9.1.2011

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 16.1.2011

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 30.1.2011

Lue lisää »

KYNTTILÄNPÄIVÄ 6.2.2011

Lue lisää »

6. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 13.2.2011

Lue lisää »

3. SUNNUNTAI ENNEN PAASTONAIKAA 20.2.2011

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI ENNEN PAASTONAIKAA 27.2.2011

Lue lisää »

LASKIAISSUNNUNTAI 6.3.2011

Lue lisää »

1. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 13.3.2011

Lue lisää »

MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ 27.3.2011

Lue lisää »

5. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 10.4.2011

Lue lisää »

PALMUSUNNUNTAI 17.4.2011

Lue lisää »

KIIRASTORSTAI 21.4.2011

Lue lisää »

PITKÄPERJANTAI 22.4.2011

Lue lisää »

PÄÄSIÄISYÖ 23.4.2011

Lue lisää »

PÄÄSIÄISPÄIVÄ 24.4.2011

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 1.5.2011

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 8.5.2011

Lue lisää »

3. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 15.5.2011

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 22.5.2011

Lue lisää »

5. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 29.5.2011

Lue lisää »

6. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 5.6.2011

Lue lisää »

HELLUNTAIPÄIVÄ 12.6.2011

Lue lisää »

PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ 19.6.2011

Lue lisää »

JUHANNUSPÄIVÄ 25.6.2011

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 10.7.2011

Lue lisää »

7. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 31.7.2011

Lue lisää »

8. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 7.8.2011

Lue lisää »

10. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 21.8.2011

Lue lisää »

11. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 28.8.2011

Lue lisää »

12. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 4.9.2011

Lue lisää »

13. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 11.9.2011

Lue lisää »

14. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 18.9.2011

Lue lisää »

MIKKELINPÄIVÄ 2.10.2011

Lue lisää »

17. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 9.10.2011

Lue lisää »

18. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 16.10.2011

Lue lisää »

20. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 30.10.2011

Lue lisää »

PYHÄINPÄIVÄN ILTA 5.11.2011

Lue lisää »

VALVOMISEN SUNNUNTAI 13.11.2011

Lue lisää »

TUOMIOSUNNUNTAI 20.11.2011

Lue lisää »

1. ADVENTTISUNNUNTAI 27.11.2011

Lue lisää »

2. ADVENTTISUNNUNTAI 4.12.2011

Lue lisää »

3. ADVENTTISUNNUNTAI 11.12.2011

Lue lisää »

4. ADVENTTISUNNUNTAI 18.12.2011

Lue lisää »

JOULUAATTO 24.12.2011

Lue lisää »

JOULUAAMU 25.12.2011

Lue lisää »

TAPANINPÄIVÄ 26.12.2011

Lue lisää »

UUDENVUODENAATTO 31.12.2011

Lue lisää »