Saarnat Kemijärven kirkossa



24. sunnuntai helluntaista 11.11.2012

13.11.2012
Matt. 17:24-27
Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: "Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?" "Maksaa kyllä", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?" "Vierailta", vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta."


Olemme tavallisesti Jeesuksen elämää seuratessamme toisenlaisissa aihepiireissä kuin tämän päivän evankeliumissa. Jeesus on yleensä hengellisten asioiden opettaja, joka neuvoo uskon asioissa, joka kertoo Jumalan valtakunnasta tai tulevasta elämästä Jumalan valtakunnassa. Tai hän tekee sitten ihmeitä, jotka ovat todisteita hänen jumaluudestaan. Tai hän tietää asioita, joita muut ihmettelevät tuolloin ja ihmettelevät vielä tänäkin päivänä - onhan niin, että hänen sanansa viittaavat siihen toisen valtakunnan kansalaisuuteen, jonka täydellinen toteutuminen on ajallisesti yhä edessäpäin.

Evankeliumeiden mukaan Jeesukselta on kysytty ainakin kaksi kertaa veron maksamisesta. Toisella kertaa häneltä kysyttiin neuvoa veron maksamisesta keisarille, ja siihen Jeesus vastasi: kenen kuva rahassa on, niin hänelle raha kuuluu: "antakaa keisarille, mikä keisarin on". Mutta hän jatkoi sitten että: "ja antakaa Jumalalle se, mikä Jumalan on" - tarkoittaen sitä, että ihminen on Jumalan kuva ja kuuluu siksi Jumalalle. Tässä saa ja saattaa havaita sen, että hän, Jeesus, on se, joka on lähtenyt Jumalan luota ja jopa palannut Isänsä kirkkauteen takaisin. Tuossa tilanteessa oli kyse testistä, jolla yritettiin johdatella Jeesus vastaamaan siten, että hänet voitaisiin asettaa syytteeseen tottelemattomuudesta esivaltaa kohtaan. Oli selvää, että roomalainen valloittajavaltio peri veronsa tuohon aikaan Israelissa ja maksu oli suoritettava, siihen valloitetun maan kansalaisten oli alistuttava. Ei Jeesuksenkaan siis ollut vara poiketa veronmaksun käytännöstä.

Mutta temppelivero, jota kerättiin Jerusalemin temppelin toimintaa varten, liittyi oman kansan keskuudessa vaikuttaneisiin säädöksiin. Tähän veroon suhtauduttiin hyvin erilaisilla tavoilla osan vaatiessa veron maksamista mutta osan kieltäytyessä maksusta ehdottomasti. Temppeliveron kantajat olivat fariseuksia, jotka noudattivat tarkasti uskonnollisia säädöksiä ja Mooseksen lakia. Käytäntö oli sellainen, että he lähettivät temppeliveron kerääjiä eri paikkakunnille ja kaupunkeihin, joissa he sitten keräyksensä joka vuosi tekivät. Tästä verosta mainitaan, että joka kolmas vuosi se käytettiin köyhien auttamiseen, mutta muulloin kerätyt varat menivät temppelin toimintojen ylläpitoon.

Uskonnollisista ryhmistä saddukeukset eivät maksaneet eivätkä hyväksyneet tätä veroa lainkaan. Mutta essealaisten ryhmä, joka oli eristäytynyt omaksi leirikseen, toimi toisella tavoin: essealaisiin liittyneet maksoivat temppeliveron vain kerran elämänsä aikana. Kahteen äärimmäisyyteen horjahteleva suhtautuminen tuohon veroon oli tiedossa, kun sitä julkisesti keräiltiin kaupungeissa. Keräys toimitettiin noin kuukautta ennen suuria juhlapyhiä, kuten pääsiäistä, ja tämän perusteella onkin arveltu, että Jeesus maksoi temppeliveronsa ennen sitä pääsiäistä, jolloin hänet ristiinnaulittiin Golgatalla. Eikä ajankohdan arvioinnissa montaa vaihtoehtoa olekaan, sillä Jeesuksen julkinen toiminta kesti vain kolmisen vuotta, joten arvio on kaikissa tapauksissa lähellä totuutta.

Tapahtumapaikkana evankeliumissa on Kapernaumin kylä, jossa Pietarin koti sijaitsi. Pietarilta kysyttiin, miten Jeesus suhtautuu veron maksamiseen. Taas kerran Pietari päätteli Jeesuksen puolesta sen, että Pietarin kotona vieraileva opettaja maksaisi vaaditun hopearahan, arvoltaan neljän päivän palkan. Ja tälläkin kertaa Pietarin ratkaisuun näyttää Jeesuksella olevan huomautettavaa. Jeesus ei olisi välttämättä veroa maksanut. Ja Jeesuksen perustelut kielteisestä kannasta liittyvät tämän sunnuntain teemaan kahden valtakunnan kansalaisuudesta. Hänen perustelunsa näkyvät Pietarin kanssa käydystä keskustelusta.

Jerusalemin temppeli oli rakennus, jonka Jumala oli määrännyt rakennettavaksi. Jeesuksen aikaan tuo Jumalan temppeli oli jo järjestyksessään kolmas, ja tuota kolmatta temppeliä oltiin koko ajan rakentamassa valmiiksi roomalaisen määräämän hallitsijan, Herodeksen johdolla. Se sijaitsi samalla paikalla kuin ensimmäinenkin, ja Jeesus pitää rakennusta Jumalan tahdosta lähteneenä ja toteutuneena asumuksena. Temppeli kuvasi sitä, että Jumalalla oli asunto ihmisten keskellä. Jeesus kysyykin Pietarilta: "Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?"

Tähän Jeesuksen kysymykseen kätkeytyy ajatus sellaisesta vaihtoehdosta, että Jeesus itse on tuo lapsi, jonka veronmaksun osuutta Pietari joutuu nyt punnitsemaan. Ja aivan oikein Pietari rajaa tuon lapsen pois verovelvollisten joukosta ja asettaa maksajiksi kaikki muut. Emme voi päätellä, havaitsiko Pietari tässä sen, että Jeesus itse on juuri se Jumalan Poika, joka syntyi maailmaan ensimmäisen temppelin rakennuttajan eli Jumalan tahdosta. Me sen sijaan ymmärrämme, että Jeesus syntyi maailmaan Jumalan tahdosta ja Jumalan säätämänä aikana ja Jeesus oli tuon temppelin oikea omistaja. Siksi hänen ei tarvitsisi maksaa veroa vaan, jos veroa kerättäisiin, vaan saadut varat itse asiassa kuuluisivat hänelle.

Tuo temppelihän oli se paikka, jossa kansan synnit sovitettiin ja Jumalaa rukoiltiin ja palveltiin sen ohjeen mukaan, jonka Jumala oli ilmoittanut israelilaisille. Siinä mielessä kuva Jeesuksesta temppelin omistajana vie meidät evankeliumin ääreen. Jeesuksesta on tullut perillinen, joka on jatkossa tuova kaikille ihmisille syntien anteeksiantamisen, kun hänet uhrataan Golgatan ristillä. Kaikki häneen uskovat voivat vapautua rikkeistään pyytämällä niitä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja kun meidät kasteessa liitetään tuohon Jeesuksen seuraajien joukkoon, ei meidän enää tarvitse maksaa mitään muuta maksua kelvataksemme Jumalan lapsiksi. Kasteemme kautta olemme päässeet taivaan valtakunnan kansalaisiksi ja osallisiksi uhrista, jonka Jumala hyväksyy. Enää ei tarvitse kerätä varoja eikä tehdä omasta mielestämme Jumalalle kelvollisia tekoja, jotta saavuttaisimme osallisuuden Jumalan valtakuntaan. Jeesus itse on tie Jumalan luokse, hän on jo taivaan kirkkaudessa ja hän on luvannut palata tänne maailmaan toteuttamaan ylösnousemuksen myös muiden Jumalan luotujen kohdalle. Silloin kahden valtakunnan kansalaisuus vaihtuu näkemiseen ja uskomme Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen pelastaa meidät maasta taivaaseen.

Evankeliumin sanaan, muutamaan jakeeseenkin, sisältyy usein sellainen todistus tai tapahtuma, jonka tarkoituksena on kertoa Jeesuksesta jotakin tavallisuuden ylittävää. Tämänkin sunnuntain teksti kuuluu niihin. Jeesuksella ei ole sitä hopearahaa, joka oli veron määränä, ja siksi Jeesus lähettää Pietarin hakemaan tuota kolikkoa. Pietari joutuu etsimään ongen ja lähtemään kotirantaan läheiselle Gennetsaretin järvelle. Jeesus sanoo, että ensimmäisestä kalasta, jonka Pietari saa saaliikseen, on tuo vaadittava raha löytyvä. Tuossa järvessä on runsaasti meidän ahventamme muistuttavia kaloja, joilla on tapana kerätä suuhunsa kirkkaita esineitä. Ja niinpä Pietari tuollaisen kalan saatuaan havaitsee rahan, ja varmaan ihmettelee, kuinka Jeesus tiesi rahan löytyvän juuri tällä tavalla. Pietari luotti Jeesukseen ja noudatti annettuja ohjeita ja ihme tapahtui. Ihme on siinä että raha löytyy ensimmäisestä kalasta, ja ihme on myös siinä, että raha oli juuri se, mitä kysyttiin.

Kun Pietari noudatti Jeesuksen käskyä, siinä näkyy Pietarin kunnioitus Jeesusta kohtaan. Hän oppi sen, että usko ja luottamus Jeesukseen johdattaa ihmisen oikeaan suuntaan. Tässä Pietarin tavassa kunnioittaa Jeesusta on meillekin elämänohjetta noudatettavaksi. Se on meille esimerkkinä siinä, että perheissä kunnioittaisimme vanhempiamme ja noudattaisimme heidän ohjeitaan. Vaikka vanhempamme saattavat erehtyäkin, niin kuitenkin he huolehtivat monella tavalla lapsistaan ja toivovat heille parasta. Ja sellaisesta on hyvänä esimerkkinä nämä juuri alkaneet rippikoulut, joiden kautta meistä itse kukin on vuorollaan oppinut tuntemaan Jumalan ja Jeesuksen, ja varmaankin elämäänsä varten omaksunut ne parhaat neuvot, joita kahden valtakunnan kansalainen tarvitsee matkallaan. Taivaan Isän siunausta me tarvitsemme joka askeleella.

Eino Vesa


Kun kiität hyvistä asioista elämässäsi, alat nähdä niitä entistä enemmän. (15. sunnuntai helluntaista)

09.09.2012
Lue lisää »

Kun kiität hyvistä asioista elämässäsi, alat nähdä niitä entistä enemmän.

09.09.2012
Lue lisää »

UUDENVUODENPÄIVÄ 1.1.2012

Lue lisää »

LOPPIAINEN 6.1.2012

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 8.1.2012

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 15.1.2012

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA 29.1.2012

Lue lisää »

KYNTTILÄNPÄIVÄ 5.2.2012

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI ENNEN PAASTONAIKAA 12.2.2012

Lue lisää »

LASKIAISSUNNUNTAI 19.2.2012

Lue lisää »

1. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 26.2.2012

Lue lisää »

2. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 4.3.2012

Lue lisää »

3. PAASTONAJAN SUNNUNTAI 11.3.2012

Lue lisää »

MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ 25.03.2012

Lue lisää »

PALMUSUNNUNTAI 1.4.2012

Lue lisää »

KIIRASTORSTAI 5.4.2012

Lue lisää »

PITKÄPERJANTAI 6.4.2012

Lue lisää »

PÄÄSIÄINEN 8.2.2012

Lue lisää »

1. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 15.4.2012

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 22.4.2012

Lue lisää »

3. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 29.04.2012

Lue lisää »

4. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 6.5.2012

Lue lisää »

5. SUNNUNTAI PÄÄSIÄISESTÄ 13.5.2012

Lue lisää »

2. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 10.6.2012

Lue lisää »

3. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 17.6.2012

Lue lisää »