Saarnat Kemijärven kirkossa



”Mistä tunnet sä ystävän?” Mietteitä lähimmäisen sunnuntaina. (14.sunnuntai helluntaista) Pentti Tepsa

25.08.2013
Tunnetussa laulussa kysytään: ”Mistä tunnet sä ystävän?” Niin, mistä tosiaan tunnistaa vaikkapa aidon uskovan. Meillä on omat tapamme jakaa ihmisiä ryhmiin. Usein kuvittelemme hyvinkin tarkkaan tietävämme, millaisia eri ihmiset ovat. Äskettäin pieni tiedeuutinen julisti, että yhden seurantatutkimuksen mukaan älykkäät ihmiset olisivat vähemmän uskonnollisia kuin tavalliset. Uutinen vääntyi nopeasti muotoon: Uskonnolliset ihmiset ovat vähemmän älykkäitä.

Lueskelin lähinnä huvittuneena mainittua tutkimustulosta älykkäiden vähäisemmästä uskonnollisuudesta. Nimittäin uskonnollisuus on aika vaikeasti määriteltävä ja testattava ilmiö, älyä on taas perinteisesti testattu yksinkertaisemmin kyvykkyysteisteillä, mutta ei sekään aina ihan kiistatonta ole. Kysymys lienee lähinnä halusta luoda mielikuvia, määritellä ihmisryhmiä.

Pohdin asiaa toisinpäin. Entäpä, jos vaikka kristinuskoa tunnustavien todettaisiin olevan keskimääräistä älykkäämpiä? Sekin tuntuisi hiukan kiusalliselta. Olisiko järjen terävyys ehtona sille, että voisi uskoa Jumalaan? Se vaikuttaisi oudolla tavalla jumalakuvaamme ja käsitykseemme uskosta.

Kun Jeesus halusi määritellä seuraajiaan, hän otti esille yhden tuntomerkin: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:35) Jeesuksen ystävät tunnistaa siis rakkaudesta. Tämä Jeesuksen seuraajien kyky tai halu rakastaa laitetaan testiin koko ajan, eikä lähimmäisenrakkaus tarkkaan ottaen suuntaudu vain omaan ryhmään, vaan myös ulkopuolisiin.

Lähimmäisenrakkaus on evankeliumin ydintä ( Luuk. 10: 25-37). Keskustellessaan lainoppineen kanssa Jeesus saa vastaukseksi molempien tunteman rakkauden kaksoiskäskyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tämä oli tuttua Tooran tekstiä (3. Moos. 19:18, 5. Moos. 6:5).

Lainoppinut ei kuitenkaan olisi lainoppinut, ellei hän kysyisi tarkentavaa kysymystä: Kuka on minun lähimmäiseni? Hiustenhalkomiseen päästiin siis heprean רע ” rea” eli lähimmäinen sanan merkityksestä.

Jeesus ei vastaa puhuttelemalla lainopettajan järkeä, vaan vetoaa hänen sydämensä ymmärrykseen kertomalla esimerkkikertomuksen laupiaasta samarialaisesta (Luuk 10:30-35). Halveksittu ja usein toisheimolaiseksi tuomittu samarialainen osoittikin Jeesuksen kertomuksessa suurempaa laupeutta kuin juutalainen pappi ja leeviläinen, joita yleensä pidettiin esimerkillisinä.

Lainopettaja myöntää Jeesukselle, että samarialainen täytti paremmin rakkauden kaksoiskäskyä, kuin hänen heimolaisensa. Ahdas lähimmäisyyden määritelmä siis laajenee. Herra ottaa laupiaan samarialaisen esikuvaksi ja kehottaa lainopettajaa ja oikeastaan meitä kaikkia toimimaan samoin: ” Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:36-37)”

Pentti Tepsa
Kemijärven vt. kirkkoherra


4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate), Pentti Tepsa

28.04.2013
Lue lisää »

2. paastonajan sunnuntai Matt. 15:21-28, Lasse Marjokorpi

24.02.2013
Lue lisää »