KIIRASTORSTAI 9.4.2009

Maailmanmestaruus on kova juttu. Jokainen haluaa olla maailman paras jossakin asiassa. Jollei sopivaa lajia ole vielä olemassa, ainahan sellaisen voi keksiä. Tärkeintä on päästä osoittamaan erinomaisuutensa. Hivelee itsetuntoa saada katsella muuta maailmaa yläviistosta käsin.

Päivän psalmitekstissä ylistetään Jumalan suuruutta. Tekstissämme ei käy kovinkaan selvästi ilmi, mikä on syy Jumalan ylistämiseen tässä tilanteessa. Vaikuttaa siltä, että psalmin laulajat ovat mykistyneet Jumalan suuruudesta. Ei löydy sanoja – täytyy vain sanoa, että tämä on jotakin aivan mahtavaa.

Pienen vihjeen psalmimme lähtökohdasta kuitenkin saamme. ”Anteeksiantava ja laupias on Herra! Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät.” Kyse on siis Jumalan armollisuuden suuruudesta. Jumala ravitsee omansa. Eikä tässä nyt puhuta mistään sisäfileepihvistä. Katoavaa ruokaa monin verroin arvokkaampaa ja tärkeämpää on päästä osalliseksi elämän leivästä – ruoasta, joka kantaa ajasta ikuisuuteen.

Vanhan testamentin lukukappaleemme sijoittuu Israelin kansan varhaishistoriaan – ensimmäiseen pääsiäiseen, jolloin israelilaiset pääsivät lähtemään Egyptin orjuudesta. Jumala antoi tuomionsa kohdata Egyptin epäjumalia. Silloin Jumala antoi kansalleen tarkat ohjeet siitä, miten hänen omansa välttyisivät samalta tuomiolta ja miten tätä päivää tuli jatkossakin muistaa ilon ja vapautuksen päivänä.

Tuomio Egyptin epäjumalille alleviivaa samaa Jumalan suuruutta, josta psalmitekstimmekin puhui. Ei ole ketään Elävän Jumalan vertaista. Kuitenkin Egyptin jumalilla saatettiin tässä yhteydessä tarkoittaa myös maan mahtavia. Olihan jo tuohon aikaan tapana pitää maan hallitsijaa jumalana. Eikä faraokaan päässyt pakoon tuomiota. Myös hänen oma poikansa kuoli Egyptin muiden esikoisten mukana. Elävän Jumalan vastustaminen kävi kohtalokkaan kalliiksi.

Israelilaiset erotti egyptiläisistä uhrikaritsan veri. Sivelemällä karitsan verta ovenpieliin saatiin suoja tuomion enkeliä vastaan. Karitsan veren siveleminen oli uskon teko. Moni varmasti mietti, onko tässä mitään järkeä. Kenties joku israelilaisista päätti olla uskomatta moiseen hölynpölyyn. Seuraus epäuskosta oli tuhoisa. Samoin saattoi egyptiläisten joukossa joku päättää laittaa turvansa Israelin Jumalaan; eihän veren siveleminen ollut mikään salainen riitti, vaan ohje pelastukseen oli tarjolla kaikille halukkaille. Surullista vain oli se, että kovin harvaa egyptiläistä kiinnosti kuulla pelastuksesta silloin, kun se vielä oli mahdollinen.

Uuden testamentin lukukappale kertoo meille, mistä Israelin historian saatossa uhratut lukemattomat uhrikaritsat olivat esikuvana. Jeesus Kristus oli Jumalan valitsema täydellinen uhrikaritsa. Hänen ruumiinsa ja verensä ovat meille pelastukseksi. Niiden nauttiminen yhdistää kristityt toisiinsa ympäri maailman. On häkellyttävää päästä kokemaan läheistä veljeyttä entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa toisella puolella maailmaa. Mutta Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että se kaataa kaikki raja-aidat ja yhdistää meidät toinen toiseemme.

Evankeliumitekstimme kertoo meille ensimmäisestä ehtoollisenvietosta erään jerusalemilaisen talon yläkerrassa. Tuo ateria oli Jeesuksen viimeinen ennen hänen kuolemaansa. Opetuslapsille se oli lajinsa ensimmäinen – pelastuksen ja yhteyden ateria. Jokainen tuossa hetkessä tajusi, että nyt oli kyse jostakin ihan muusta kuin vatsan täyttämisestä.

Surullista on lukea Juudaksen lähdöstä Mestariaan kavaltamaan. Usein olen miettinyt, olisiko Juudaksen ollut mahdollista muuttaa kohtaloaan. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä jotakin olisi ollut mahdollista tehdä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Juudakselle oli selvinnyt se, mitä hän oli lähdössä tekemään, hän olisi vielä voinut heittäytyä Jeesuksen jalkoihin ja pyytää tätä armahtamaan häntä. Olen vakuuttunut siitä, ettei Jeesus olisi häntä kylmäkiskoisesti passittanut tekemään likaista työtään. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun tehtyä ei enää saanut tekemättömäksi, Juudas yhä olisi voinut etsiä Jeesuksen anteeksiantamusta. Armo ei kuitenkaan Juudakselle kelvannut. Ylpeys ja väärä varmuus omasta oikeassa olemisestaan veivät hänet tuhoon.

Tänä iltana meitä kutsutaan tulemaan osallisiksi Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta ilman mitään rajoja. Ei ole mitään väliä sillä, mitä olet tehnyt – sillä, millainen olet. Jos tunnustat syntisi ja etsit Jeesusta elämääsi, olet tervetullut ehtoollispöytään – riippumatta siitä, teetkö sen ensimmäisen vai tuhannennen kerran. Jumalan armo on rajatonta. Jumala on rakkauden maailmanmestari. Hänen suuruutensa kaataa maahan kaikki ihmisten tekemät raja-aidat. Ja tällä samalla rakkaudella hän kutsuu meitä rakastamaan toisiamme – ei velvollisuudesta, ei uskonnollisena suorituksena, vaan kiitollisena siitä, että Hän, Jumala on ensin rakastanut meitä.

Nyt nousemme tunnustamaan uskomme Jumalaan, jonka rakkaus vei hänet kuolemaan meidän puolestamme.