11. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 19.8.2009

Jer. 18:1-10

Tällä viikolla, jolloin vietämme tätä veteraanien seutukunnallista kirkkopäivää, meillä on aiheena: etsikkoaikoja.
Kirkkokäsikirja toteaa tästä aiheesta näin:
”Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen eteen, Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
Niin kuin hyvin tiedämme, myös meidän kansamme elämässä on ollut vaikeita aikoja. Sellaisesta syystä olemme tänään koolla tässä juhlassa. Kansamme joutui viime vuosisadalla ilman omaa syytään sellaisen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin puolustautua niillä keinoin kun se oli mahdollista.
Suomen kansan itsenäisyyttä, vapaus ja asuinalue oli uhattuna. Silloin hätä oli suuri. Maahamme hyökkäsi mieslukuisesti moninkertainen armeija eikä silloinkaan oltu riittävästi varauduttu sellaiseen tilanteeseen. Kuitenkin raskaita tappioita kärsien kansa selviytyi tuosta ahdingosta ja säilytti vapautensa ja itsenäisyytensä joskin menetti suuren osan alueestaan.
Silloin oli suuri hätä. Tuo sota-aika merkitsi myös kansallemme vakavaa etsikkoaikaa. Kotirintamalla rukoiltiin vakavasti rintamalla olevien puolesta. Sodan jälkeen maassamme oli laajaa hengellistä herätystä. Ihmiset kyselivät elämän tarkoitusta ja etsivät pelastusta, rauhaa ja iankaikkista elämää.

Ihmeellistä kyllä, tälle viikolle annetut Raamatun tekstit liittyvät hyvin samantapaisiin tilanteisiin. Kun Jeesus lähestyi viimeistä kertaa Jerusalemia ennen ristiinnaulitsemistaan, hän itki tuolta kaupunkia, sen epäuskoa ja katumattomuutta sanoen: ”Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” Hän näki edessä olevan historian kuin avoimen kirjan. Neljänkymmenen vuoden päästä roomalaiset sotajoukot tulisivat Vespasianuksen johdolla piirittämään Jerusalemia. Kaupunki valloitettaisiin ja temppeli hävitettäisiin, niin kuin sitten kävi vuonna 70.
Myös profeetta Jeremia joutui toimimaan profeettana vaikeana aikana. Aika oli vaikea hänen kansansa kannalta. Sen olemassaolo oli uhattuna kun maata uhkasi Babylonian kuninkaan hyökkäys, joka sitten toteutuikin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen. Myös Egypti toiselta puolelta oli valmis hyökkäämään maahan.
Myös kansan uskonnollinen tila oli vaikea. Ihmiset halusivat turvautua siihen, että heidän keskellään oli Herran temppeli, mutta sydämessään he eivät tahtoneet uskoa Jumalaan eivätkä antaa kunniaa hänen nimelleen.
Tässä vaikeassa tilanteessa Jumala oli kutsunut Jeremian profeetaksi ja sanonut että hänen pitää julistaa: "Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista. Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan."
Jumala halusi näyttää profeetta Jeremialle, miten hän toimii. Niinpä Jeremian piti mennä savenvalajan työhuoneeseen kuullakseen, mitä Jumala tahtoi sanoa hänelle. Niinpä profeetta Jeremia meni savenvalajan työhuoneeseen ja seurasi jonkin aikaa tämän toimintaa. Tuon tarkastelun seurauksena hänelle selvisi suuria asioita, sellaisia, jotka meiltäkin helposti jäävät pimentoon.

Jumala sanoi Jeremialle: "Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä Israelin kansa olet minun kädessäni." Tämä Jumalan sana on sekä lohdullinen että pelottava. Se näet kertoo, että ihmiselämä on tavattoman arvokas. Se ei ole syntynyt itsestään, ei sokean sattuman tuloksena, vaan se on Jumalan luomaa ja lahjoittamaa. Mutta samalla kun se saa tästä Jumalan luomistyöstä arvonsa ja merkityksensä, niin se on myös vastuullista, siitä tehdään kerran tili.
Lisäksi vielä tämä Herran sana antaa ymmärtää että kansan kohtalot ovat jollain lailla yhteydessä siihen, mikä on sen suhde Jumalaan.
Sitten toiseksi tämä Jumalan sana viittaa siihen, että joskus tuo saviastia saattoi mennä pilalle. Ymmärrämme Raamatun perusteella, että koko ihmiskuntaa on melko pian luomisen jälkeen kohdannut sellainen kaikkia koskeva ja kauaskantoinen pilalle meneminen, joka on tuottanut tähän ihmiskunnan historiaan rajattomasti kärsimystä, surua ja onnettomuutta. Sitä kutsutaan syntiinlankeemukseksi.
Eräs sellainen syntiinlankeemuksen seuraus on sota. Niin kauan kuin maailmanhistoriaa on kestänyt, on käynyt myös niin että kansojen kesken syntyy ristiriitoja, joita sitten ruvetaan ratkomaan sodalla. Te veteraanit olette niitä ihmisiä, jotka meidän kansamme keskuudessa olette joutuneet kantamaan sodan kauheuden ja kirot.

Tuo sana etsikkoaika nostaa mieleemme yhden kysymyksen. Mitä se tarkoittaa? Kuka on se joka etsii? Onko se ihminen, joka etsii Jumalaa? Ei, Raamattu sanoo, ettei ole ketään, joka etsii Jumalaa. Näinhän on edelleenkin. Kaikkea muuta ihmiset etsivät paitsi Jumalan tuntemista.
Mutta se on aika, jolloin Jumala etsii meitä. Etsikkoaika oli Jerusalemilla silloin kun Jeesus vaelsi sen kaduilla. Hän julisti syntien anteeksiantamusta, niille jotka tunsivat syntinsä. Hän näytti toteen kansan synnit, fariseusten omahyväisyyden ja osoitti että hän on Vanhan testamentin lupaama Kristus, joka tuo pelastuksen maailmalle.
Moni voi ajatella että tämä etsikkoaika, joka usein tulee jonkinlaisen kriisin keskelle, tarkoittaa vain Jumalan tuomiota ja hänen vihaansa. Ei semmoista pidä ajatella. Mutta ei. Etsikkoaika oli silloin kun Jeesus kulki Jerusalemin kaduilla ja julisti sille pelastusta. Etsikkoaika on aika, jolloin voidaan ottaa Jumalan armo vastaan. Tuomio tuli jälkeenpäin siksi, että se ei vastaanottanut Jumalan sille lähettämää pelastajaa.
Alkukielen sana tarkoittaa yksinkertaisesti vierailua. Se on aika, jolloin Herramme tulee luoksemme. Sellainen aika on nyt, kun meille julistetaan Jumalan sanaa. Siinä hän tulee luoksemme. Meidän Herramme tahtoo tulla sinunkin luoksesi ja sanoa näin:
’Niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä olet minun kädessäni. ’Olenhan jo kerran kasteessa ottanut sinut lapsekseni.’ Se oli se ensimmäinen vierailu, minkä hän on tehnyt elämääsi. Kenties hän jatkaa: ’Tosin olet kääntynyt minusta pois, mutta minä olen katkeralla kuolemallani ja kärsimykselläni kantanut sinun syntisi.’
Näin meidän Herramme tahtoo sanoa meille, että hän on kuolemallaan sovittanut kaiken, mikä on mennyt pilalle elämässämme. Ylösnousemisellaan hän voitti kuoleman, joka meillä kaikilla on edessämme ja näin avasi meillekin tien ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Tässä on nyt apu ja vastaus siihen pilalle menemiseen, joka on tapahtunut maailmassa.
Tämä eletty elämä voi olla ollut monenlaisten kriisien aikaa. Ei vain kansamme kohtaloiden vuoksi, vaan myös henkilökohtaisten epäonnistumisten, vastoinkäymisten, syntien ja sairauksien vuoksi. Nyt meidän ylösnoussut Herramme tahtoo sanoa sinulle: katso niin savi on valajan kädessä, niin sinä olet minun kädessäni. Kuolemallani minä olen sovittanut sinun syntisi. Ylösnousemisellani minä olen avannut sinulle tien ikuiseen kirkkauteen.
Kun me olemme näitä särkyneitä astioita, joiden elämän synti on turmellut - niin että tuntuu, että emme kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi - niin Jumalan sana ilmoittaa meille, että Kristus on jo ottanut päälleen meidän vikamme ja syntimme. Hän on ottanut pois maailman synnin. Kun uskomme häneen hän lahjoittaa meille sellaisen puhtauden ja pyhyyden, joka ei ole omaamme.
Vielä yksi paikka, jossa Herra Jeesus tulee luoksesi. Se on pyhä ehtoollinen, jossa Kristus antaa sinulle ruumiinsa ja verensä. Kun otat sen vastaan katuvana syntisenä, niin hän antaa sinulle kaikki ansionsa, synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän. Tulkaa tänne kaikki, elämässä pilalle menneet astiat, joita me kaikki olemme, vastaanottamaan Jumalan armoa ja rauhaa Kristuksessa. Kristus pukee katuvan syntisen omiin ansioihinsa, niin kuin Isä puetti kotiin palanneen tuhlaajapojan juhlavaatteisiin.
Kun osanamme on myös että tämä elämä päättyy monien vaivojen jälkeen, niin Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Se on tapahtunut merkiksi koko maailmalle, että kerran kaikki nousevat ylös ja Kristukseen uskovat pääsevät iankaikkiseen elämään.
Ennen muuta se tapahtui siksi, että sinäkin joka olet kerran kastettu Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen, voisit lujasti luottaa siihen, että tämän elämän perästä seuraa ylösnousemus ja pääsy iankaikkiseen elämään. Sinne Jeesus on kulkenut meidän edellämme ja valmistanut tien.
Herramme etsii edelleen kadonneita syntisiä. Vielä päivän viimeisellä hetkellä hän etsii niitä, jotka ovat epäilleet tai torjuneet hänen kutsunsa. Hän luo uutta. Hän voi tehdä samasta astiasta uuden sellaisen kuin haluaa.
Hän tekee uskon kautta syntisestä ja jumalattomasta ihmisestä pyhän ja jumalalle kelpaavan. Hän herättää kerran kuolleista kaikki kuolleet ja antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka avuksi huutavat hänen nimeään.
Tämä on se lopullinen pilalle menneen uudeksi luominen, joka odottaa meitä, kun uskomme Kristukseen.

Lasse Marjokorpi