13. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 30.8.2009

Joh.9:1-7, 39-41

Ensilukemalta ja –kuulemalta satunnainen sokean ja Jeesuksen kohtaaminen paljastui kaikkea muuta kuin sattumaksi siinä keskustelussa, jonka hän kävi opetuslastensa kanssa. Ilmiselvä totuus on, että niin kuolema kuin kaikenlainen sairaus ja kärsimys on syntiinlankeemuksen seurausta. Niitä ei yksinkertaisesti mahtunut siihen maailmaan, josta Jumala luomisen hetkellä totesi, että ”niin oli hyvä”. Sen sijaan se ei enää olekaan ilmiselvää, että me voisimme yksiselitteisesti todeta, mikä kärsimys tai sairaus olisi minkäkin tekosynnin seurausta. On tietysti myös sellaisia seurauksia, joiden syy näkyy kaikille. Mutta hyvin suuri osa esimerkiksi sairauksista, joita kannamme, näyttää vain osuvan kohdallemme ilman erityistä syytä. Silloin on hedelmätöntä kysyä sitä niin luontevaa kysymystä: ”Mitä pahaa minä olen tehnyt, että Jumala minua näin rankaisee?” Jeesuksen ja opetuslasten keskustelu osoittaa meille, ettei meidän tehtävämme ole lähestyä sairauksia tästä näkökulmasta.

Jumalalla on omat näkökulmansa ja tarkoituksensa kaikkeen, mitä tässä maailmassa ja meidänkin elämässämme tapahtuu. Liian helposti me unohdamme Jeesuksen muistutuksen, että kaikki meidän päämme hiuksetkin ovat Jumalan tarkassa kirjanpidossa. Silloinkaan Jumala ei ole meitä unohtanut tai hylännyt, kun hän sallii sairauden saavan meistä otteen. On myös täysin väärä käsitys perisynnistä ymmärtää se opetuslasten tavoin. Hehän esittivät myös sen vaihtoehdon, että sokeana syntyneen vanhemmat olisivat tehneet jotain niin vakavaa syntiä, että sen seurauksena mies olisi kantanut rangaistusta syntymästään saakka. Jeesus teki selväksi, että miehen syntyminen sokeana tähtäsi aivan muualle. ”Jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki”.

Meistä voi tuntua kohtuuttomalta käyttää kokonainen ihmiselämä ilman näkökykyä vain siksi, että Jumala voisi osoittaa oman voimansa näkökyvyn antajana. Näin kuitenkin näytti käyneen. Suunnitelmallisuus oli hämmästyttävää. Ehkä useamman vuosikymmenen valmistelun jälkeen piti löytyä tietty paikka tien varressa niin, että Jeesus ja mies kohtaisivat juuri tiettynä hetkenä. Jos Jeesus olisi ollut liikkeellä vain ulkonaisen näkökyvyn antajana, koko tapahtuma olisikin oikeastaan mieltä vailla. Eihän tuon miehen silmiä ja näkökykyä enää ole tämän maan päällä; ei ole ollut lähes kahteen vuosituhanteen. Jeesus on tämän sunnuntain aiheemme mukaan parantajamme, mutta hänen parantamistyönsä on aina tähdännyt paljon enempään kuin vain sairauksien paranemiseen tai vaivoista vapautumiseen. Niin tapahtui myös sokeana syntyneen ja Jeesuksen kohtaamisessa. Tapahtuman päämaaliksi muodostui oikeastaan kaksi asiaa: synnin olemukseen pureutuminen ja pelastavan uskon syntyminen. Viime kädessä kaikki se, missä Jeesus toimi ja edelleen toimii parantajana, onkin tähdätty viimeksi mainittuun. Meille ei ole luvattu loputonta sairauksista paranemista tässä elämässä, vaan päinvastoin kerrottu, ettei ihmisen elinikä ajassa ylitä 120 vuotta. Mutta sen sijaan parantajamme Jeesus kutsuu yhä iankaikkiseen elämään, jossa sairaudella tai muulla kärsimyksellä, kuolemasta puhumattakaan, ei ole enää sijaa.

Saarnatekstimme on valittu Johanneksen evankeliumin yhdeksännen luvun alusta ja lopusta. Koko tapahtuman oikeaa ymmärtämistä vaikeuttaa se, ettei meille nyt ole luettu sitä, kuinka fariseukset rupesivat käsittelemään Jeesuksen tekemää tekoa. Johannes nimittäin kertoo, että Jeesuksen ja sokean kohtaaminen niin kuin parantaminenkin tapahtui sapattina. Silloin esimerkiksi sokean silmiin voidellun tahnan valmistaminen ei mitenkään olisi ollut luvallista työtä. ”Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä”, oli fariseusten arvio Jeesuksesta. Mies, samoin kuin hänen vanhempansa, joutuivat fariseusten tiukkaan kuulusteluun, jossa mm. haluttiin selvittää, oliko mies todella syntynyt sokeana. Taustalla oli fariseusten päätös erottaa synagogasta jokainen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi. Mies sai kuulla sanat: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Kun mies pysyi totuudessa ja kertoi parantumisensa niin kuin se tapahtui, fariseukset hermostuivat ja lopettivat kuulustelunsa miehen ulos ajamiseen ja kovaan lausuntoon: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!”

Arviollaan fariseukset itse asiassa vastasivat opetuslasten alussa Jeesukselle esittämään kysymykseen. Heidän viestinsä oli, että syy miehen sokeuteen oli sekä hänessä itsessään, että hänen vanhemmissaan. Kummatkin olivat syntisiä, mutta fariseukset itse mielestään eivät. Siinä he huomaamattaan asettuivat jopa kunnioittamansa kuninkaan Daavidin yläpuolelle, joka psalmissaan oli tunnustautunut ”siitetyksi synnissä”. Samalla he edelleen huomaamattaan tunnustivat senkin, että kun mies nyt näki, oli sokeuden alkuperäinen syykin, eli synti, nyt poissa! Aivan oikein he tunnustivat, vaikka eivät sitä olisi halunneet tehdäkään. Sillä sokeana syntyneen ja Jeesuksen kohtaaminen oli vienyt paljon syvemmälle kuin vain silmien tavallisen näkökyvyn syntymiseen. Jeesuksen sana, ”minä olen maailman valo”, oli ulkonaisen näkökyvyn lisäksi ruvennut avautumaan miehelle paljon syvemmässä merkityksessään.

Synagogasta ulos ajettuna mies kohtasi Jeesuksen uudelleen, ja silloin päästiin asian ytimeen. Tällä kertaa alkukielinen teksti vielä painottaa löydettyään hänet Jeesus kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?”. Ilmeisesti Jeesus siis tietoisesti etsi miehen käsiinsä, sillä parantajan työ ei vielä ollut valmis. Mies puhutteli Jeesusta kohteliaasti herraksi ja kysyi, kuka tämä Ihmisen Poika on, jotta voisi häneen uskoa. Jeesus ilmoitti itse olevansa siinä, ja silloin mies vastasi: ”Minä uskon, Herra”. Erityisesti on huomattava, että alkukielisessä tekstissä ensimmäinen puhuttelu herraksi on kirjoitettu pienellä, mutta tuossa miehen uskontunnustuksessa Herra, Kyrios, on sitten jo kirjoitettu isolla kirjaimella! Tunnustusta seurasi sekin, mihin fariseukset miestä kehottivat vähän aiemmin. Mies nimittäin heittäytyi Jeesuksen eteen maahan antaen kunnian Jumalalle, Jumalan Pojalle, parantajalleen.

Parantajamme, Jeesus, kysyy edelleen samaa kysymystä, Uskotko Ihmisen Poikaan? Uskotko ihmiseksi syntyneeseen Herraan, joka antoi esimerkin siitä, kuinka ihmisenä eletään, mutta teki myös enemmän. Hän kantoi myös meille ihmisille kuuluvan hyljätyksi joutumisen osan, synnin perimmäisen palkan ja seurauksen. Ehkä Jeesus on sinuakin valmistellut sairauden tai sairauksien kautta. Ehkä hän on jollain muulla tavalla, joko ilolla tai sitten kärsimyksellä suostutellut sinua näkemään valon. Paranemisen vaikuttava lähde ei ole muuttunut miksikään. Evankelista Johannes paljastaa sen hienossa sanaleikissään. Siloan allas oli sokealle miehelle paranemisen paikka. Nimi Siloan osattiin yhdistää vesijohtoa merkitsevään sanaan, mutta samalla myös lähettää-verbiin, joka äänteellisesti on samanlainen sana. Siksi Johannes sanoo nimen merkitsevän lähetettyä. Kuningasten kirja kertoo kuningas Hiskian teettäneen tunnelin Gihonin lähteestä Siloan altaalle. Se oli Jerusalemin ainoa ”elävän veden”, virtaavan veden saantipaikka. Itse lähde oli piilossa vuoren sisällä, mutta virtaava vesi oli Siloan altaassa kaikkien ulottuvilla. Johannes alleviivaa meille: Jumala, Isä, on meiltä tavoittamattomissa, mutta hänen lähettämänsä Poika on tavattavissa. Hän on elämän lähde meille jokaiselle. Vain se, joka suostuu juomaan Jeesuksessa ja Jeesuksesta virtaavaa elävää vettä, voi parantua Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Minulta on kysytty, miksi saarnoissa aina palataan samaan asiaan. Onko aina puhuttava siitä, että olemme syntisiä ja että tarvitsemme anteeksiantamusta? Elävän veden juominen on jotain yhtä välttämätöntä kuin juominen on meille tässä ajallisessa elämässä. Jeesus muistutti, että niin kauan kuin on päivä, on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjä on meille tarkoittanut. Tilapäisesti yö koitti silloin, kun Jeesus joutui pois opetuslastensa keskeltä kuoleman kautta. Mutta hänen lupauksensa toisesta auttajasta, Pyhästä Hengestä, toteutui, ja nyt me teemme samaa lähetetyn työtä Hengen antamalla voimalla ja viisaudella. Silti yö on vielä tulossa. Ennen yön koittamista tavoitteena on avata niin monen silmät kuin mahdollista ja samalla huolehtia siitä, että itse suostuu kulkemaan valossa. Oikotietä ei ole. On suostuttava syntiseksi, sillä se on todellinen osamme ja olotilamme. On suostuttava syntiseksi siksi, että vain syntinsä tunnustava osaa antaa arvoa syntien anteeksiantamukselle ja omistaa sen juuri sellaisena ihmeparantumisena, mitä se aina on. On kauhistuttava tosiasia, että edelleen on ympärillämme suuri fariseusten joukko, joka on sitä mieltä, ettei synti ainakaan heissä ole totta.

Tänään saat peseytyä Kristuksen sanan, julistetun ja ehtoollispöydässä syömällä ja juomalla nautitun sanan lähteessä. Nuori lauluntekijä, Tommi Kalenius, laulaa: ”Kun joku on lähellä Jeesusta, hän lähteelle tullut on. Se lähde on rakkautta tulvillaan, se lähde on pohjaton. Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee. Ja se, minkä maailma tarjoaa, sen rinnalla kalpenee”.

Aki Lautamo