15. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 13.9.2009

Matt. 11:25-30

Tämän sunnuntain evankeliumi alkoi sanoin ”tuohon aikaan”. Siinä Jeesus ylistää taivaallista Isää tämän viisaudesta, hänen luomistyöstään ja hänen maailmalle hankkimastaan pelastuksesta.
Nyt on menossa toisenlainen aika. Vietetään darvinismin juhlavuotta, ateistit käyvät kristinuskonvastaista taistelua kaikin propagandan keinoin. Kirkko suunnittelee ihmisten voittamista puolelleen luopumalla Jumalan sanan opettamisesta ja antautumalla itse yleisen mielipiteen opetettavaksi.
Yhtenä päivänä kuuntelin radio-ohjelmaa, joka käsitteli jotakin äskettäin ilmestynyttä teosta, joka kuvasi aikaa Englannissa 1800-luvun lopulla Darwinin teosten ilmestymisen jälkeen. Siinä kuvattiin, miten nuo teokset saivat aikaan suuren järkytyksen sen ajan ihmisten elämässä. Toimittaja, joka tunnustautui kirkosta eronneeksi, yritti huolestuneena vakuutella itselleen, että ei kai elämästä tule tyhjää kristinuskosta luopumisen jälkeen. Suuresti helpottuneena siinä toisteltiin, ettei niin käy.

Kuitenkin juuri niin näyttää käyneen meidän maassamme, jossa ajatellaan, että ennen ihmistä ei ollut mitään. Ihminen on ensimmäinen ajatteleva olento tässä maailmankaikkeudessa, joka muka olisi syntynyt itsestään.
Myöskään meidän yläpuolellamme ei ole mitään eikä ketään. Sen vuoksi nykyihminen luulee olevansa suurin asiantuntija myös uskonnon asioissa, kun ensin on saattanut oman ja toisten elämän sanomattomaan sekasortoon, kun hän ei tunnusta olevan totuutta elämän kysymyksissä, oikeaa ja väärää, ei myöskään tilintekoa ja tuomiota saati sitten Jumalan armoa tai läsnäoloa.
Tämän maailmanfilosofian mukaan myöskään meidän jälkeemme ei tule ketään. Se suurenmoinen ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän sanoma, jonka Raamattu meille ilmaisee, halutaan torjua ajatuksella, jonka mukaan tämän elämän perästä seuraa vain tyhjyys.

Miten toisenlainen siihen verrattuna, valoisa, lämmin ja ilontäyteinen onkaan tämä evankeliumin kohta. Jeesus aloittaa sen sanoen: ”Minä ylistän sinua Isä…”
Onko sinulla ollut elämässäsi hetki, jolloin olet voinut kaikesta sydämestäsi sanoa näin? Kyllähän kristittyinäkin elämämme on usein sellaista matalalentoa, että emme ole useinkaan päässeet tällaiseen ylevään tunnustukseen.
Kuitenkin jos edes joskus olet päässyt tähän tällaiseen tunnustukseen, niin siitä olet saanut ihmeellisesti voimaa kestää myös niitä vaikeuksia ja laaksoja, mitä elämä on tuonut eteesi.
Jopa silloin kun viisaat ja oppineet hyökkäävät kristillistä uskoa vastaan, niin kuin he säännöllisesti tekevät varsinkin tiedotusvälineissä, niin tämähän on melkeinpä lohdullista – ”minä ylistän sinua Isä, että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.”

Nyt tämänpäiväinen Herran sana ilmoittaa suuria asioita: siitä käy ilmi, että maailmankaikkeus ei ole tyhjä. Ensimmäiseksi siinä todetaan maailmankaikkeuden järjellisyys, joka tosin on salattu ihmisjärkeen uskovilta ihmisiltä.
Nyt kun Jeesus sanoo, että näin Isä sinulle on hyväksi näkynyt, niin hän opettaa, että elämä ja maailma perustuu järjelliseen suunnitelmaan. Se ei ole syntynyt sattumanvaraisesti eikä itsestään. Sen voimme nähdä melkein luonnollisin silminkin.
Sitten elämä tässä maailmassa on synnin tähden joutunut monenlaisen pahan: synnin, kärsimyksen ja kuoleman alaisuuteen. Ja me täällä elävät ihmiset olemme kaikkien sukupolvien tavoin itsessämme tietämättömiä ja avuttomia tämän osaksemme tulleen pahan edessä, niin meidän Herramme julistaa valtavan uutisen: ”Kaikki on annettu minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Nyt Jumala voidaan tuntea, koska Poika tuntee hänet ja ilmoittaa hänet kaikille, jotka vain tahtovat vastaanottaa tuon sanan.
Ja vieläkin enemmän – kaikki on annettu Pojan haltuun. Nuo kaikki pelottavat mahdit, jotka vaivaavat ihmiselämää, on annettu Pojan haltuun: synti, kuolema, Saatana ja kadotus. Kaikki nämä on Kristus kukistanut. Synnit on sovitettu Kristuksen viattomalla kuolemalla, maksettu hänen verellään. Kuolema on voitettu hänen ylösnousemisessaan. Saatanalla ei enää ole lopullista valtaa ihmisiin, koska hänen valtakuntansa on kärsinyt tappion. Kenenkään ei enää tarvitse joutua kadotukseen, kun Kristus on kärsinyt syntien rangaistuksen puolestamme. Kaikki on annettu hänen haltuunsa.
Niinpä Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Maailmassa ei ole muita kuin työtätekeviä ja synnin painamia ihmisiä. Onhan toki joitakin joutilaita ja laiskottelevia ihmisiä, mutta heitä painaa synti sitäkin enemmän.
Kaikkia näitä Jeesus kutsuu luokseen evankeliumin välityksellä.

Tämä Jumalan sanan kohta, jonka välityksellä Herramme tänään puhuu meille, on sikäli ihmeellinen, että se auttaa meitä ymmärtämään, mistä nousee kiitollisuus. Se nousee Jumalan teoista. Se ei nouse omista teoistamme. Tämä Jeesuksen puhe sisältää koko kolmiyhteisen Jumalan toiminnan. Ensiksi se puhuu taivaallisen Isän suunnitelmasta, jonka hän on toteuttanut sen mukaan kuin hän on hyväksi nähnyt. Jo sen pitäisi olla valtavan kiitoksen ja ylistyksen aihe jokaiselle luodulle.
Toiseksi se tuo eteemme Kristuksen pelastusteon. Hän tuli ihmiseksi, eli täällä moitteettoman ihmiselämän, kärsi maailman syntien takia ja nousi ylös kuolleista. Hän on nyt Isän oikealla puolella ja pääsy taivaaseen, iankaikkiseen elämään on hänen hallussaan.

Ja kolmanneksi, tämä Jeesuksen kutsu tulla hänen luokseen, se on juuri sen vuoksi mahdollinen että hän on astunut taivaaseen. Kristus lupasi lähettää Pyhän Hengen maailmaan.
Miten Pyhä Henki toimii? Pyhä Henki ei puhu suoraan taivaasta, vaan Jeesus lähetti apostolit. Heidän julistamansa evankeliumin välityksellä Kristus kutsuu ihmisiä luokseen. Heidän suorittamansa kasteen nojalla hän ottaa heitä omakseen.
Siksi me sanomme uskontunnustuksessa: ”Uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen…” Jos uskon Pyhään Henkeen, uskon myuös että täällä maan päällä on Jumalan kansa, kasteen ja evankeliumin välityksellä Kristuksen yhteyteen saatettu, joka elää joka päivä uskossa häneen ja syntien anteeksiantamukseen osallisuudessa. Sitä merkitsee usko Pyhään henkeen eli Kristuksen läsnäoloon maailmassa.
Sen vuoksi tänäänkin täällä niin kuin kaikkialla maailmassa missä evankeliumia julistetaan, Pyhä Henki toimii. Kristus itse kutsuu ihmisiä luokseen sanan välityksellä: ”Tulkaa minun tyköni.” Myös kasteen välityksellä hän antaa itsensä meille.
Joskus kuulee sanottavan: ”Minä annoin itseni Jeesukselle.” Eihän se niin mene. Ei Jumala ole vailla meidän antamisiamme. Todellisuudessa Kristus antaa itsensä meille, silloin kun uskomme häneen. Paavalihan kirjoittaa: ”Minä elän, en elää minä, vaan Kristus elää minussa.” Minun elämäni siinä lakkasi ja Kristuksen elämä tuli tilalle. Näin nimenomaan kun katsotaan sitä, millä perusteella me kelpaamme Jumalalle. Jumala ei ole ihastunut tähän meidän syntiseen elämäämme, vaan tahtoo meidän kuolevan, että hän saa pukea meidät Poikansa vanhurskauteen ja antaa meille elämän. Sitä merkitsi kaste ja sitä merkitsee elämä Kristuksessa.
Tätähän on kristityn elämä jatkuvasti ja joka päivä: että minä saan antaa syntini hänellä ja hän antaa itsensä minulle minun vanhurskaudekseni, pyhyydekseni ja puhtaudekseni. Paavali sanoo, että kristittyjen tulee hengellisessä sodankäynnissä olla pukeutuneita ”vanhurskauden haarniskaan”, se on: meihin ulkopuoleltamme tulevaan kelvollisuuteen Kristuksessa.
Samaten joskus sanotaan. ”Minä otin kasteen.” Se, joka siinä otti, on Kristus, joka otti meidät omakseen ja otti päältämme pois synnit. Jotka ovat Kristukseen kastetut, ovat kuolleet ja Kristuksen päälleen pukeneet. Näin alusta pitäen kaikki on annettu Kristuksen haltuun.
Ihmeellinen ja suurenmoinen on myös ehtoollisen lahja. Siinähän Kristus antaa itsensä meille siunatussa leivässä ja viinissä, ruumiinsa ja verensä. Sinusta ei ikipäivinä voi tulla sellaista, että Jumala katselisi sinua ihastuneena, kun tulet ehtoollispöytään. Mutta kun tulet sinne katuvana syntisenä, työn uuvuttamana, murheen raskauttamana, Pyhä Henki antaa ehtoollisen leivässä ja viinissä sinulle Kristuksen ansiot ja osallisuuden hänen valtakuntaansa ja Jumala katselee sinua pyhänä ja puhtaana, kun näkee sinut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Siksi tulkaa tänne kaikki turhaan työtä tehneet ja synnin painamat ihmiset, katuvina syntisinä vastaanottamaan Jumalan armoa ja rauhaa Kristuksessa.
Sitten vielä Jeesus antaa suurenmoisen lupauksen. Minä annan teille levon. Merkillisellä tavalla tuo lepo liittyy sitten siihen ikeeseen, jonka hän antaa omilleen. ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Tuo ies, se tarkoittaa Kristuksen sanojen kuulemista ja niiden mukaan toimimista. Ei irrallisuudessa, vaan yhteydessä Kristukseen ja hänen ruumiiseensa ja sen elämään löytyy lepo. Ja näin lopuksi voi vielä käydä niin, että käsittämätön ylimaallinen kiitollisuus ja riemu täyttää sinun sydämesi.


Lasse Marjokorpi