19. SUNNUNTAI HELLUNTAISTA 11.10.2009

Joh. 13:31-35

Päivän evankeliumi alkaa aika yllättävästi. Siinä kerrotaan että kun Juudas oli mennyt, niin Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu.” Jeesus on ensin kertonut opetuslapsille, että yksi teistä kavaltaa minut. Sitten hän on sanonut Juudakselle, joka on aikeissa kavaltaa hänet, että mitä aiot, tee se pian. Siis hän vain yllytti Juudasta toimimaan niin kuin tämä aikoi. Ja lopuksi kun Juudas on poistunut paikalta, Jeesus sanoo: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu.”
Tämä tapahtuma menee yli nykyisen kirkollisen logiikan. Sehän tavoittelee ihmisten suosiota kaikin tavoin ja heidät yritetään saada pysymään kirkon jäseninä tinkimällä kristinuskon totuudesta ja madaltamalla sen opetuksia, jotta heidät saataisiin mukaan kirkon toimintaan. Siihen verrattuna tämä on jotain ennenkuulumatonta. Jeesus antaa yhden opetuslapsen poistua luotaan ja toteaa: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu ja Jumala on kirkastunut hänessä.”
Se tarkoittaa – nyt hänen suuruutensa on tullut julki, nyt Jumalan tahto on tapahtunut, nyt on poistunut se, joka Jeesuksen seurassa ollen haki ja etsi jotakin muuta kuin Jumalan tahtoa ja omaa pelastumistaan.
Juudaksestahan kerrotaan evankeliumeissa, että hän oli opetuslasten rahakukkaron hoitaja. Millä tavalla hän hoiti tätä tointaan, se kerrotaan hyvin koruttomasti. ”Hän otti itselleen sen, mitä siihen oli pantu.”
Tämä rahanhimo oli sokaissut hänen silmänsä ja hän oli tehnyt ylipappien kanssa sopimuksen, että hän kavaltaa kolmestakymmenestä hopearahasta Jeesuksen.
Tämä Juudaksen poistuminen paikalta tarkoitti sitä, että hän rupesi ylipappien kätyriksi johdattaakseen heidät ottamaan kiinni Jeesuksen. Ja siihen Jeesus sitten toteaa: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu…” – Se tarkoittaa: nyt peli on selvä. Nyt alkaa lopullinen ratkaisutaistelu Jumalan ja Saatanan välillä. ’Nyt toteutuu se, mitä varten olen tullut maailmaan.’
Nyt käyvät toteen Vanhan testamentin ennustukset, että Messiaan pitää kärsiä paljon ja tulla tapetuksi. Nyt ihmiskunnan synti sovitetaan ja sille avautuu pääsy takaisin Jumalan yhteyteen. Nyt kuolema voitetaan ja Saatanan valtakunta kukistetaan. Nyt tulee maan päälle iankaikkinen valtakunta. Se perustetaan tuomiolla ja vanhurskaudella. Maailman synti heitetään Kristuksen päälle ja hänet, joka ainoana on vanhurskas, tuomitaan syntisen ihmiskunnan edestä.
Näin nämä ihmiselämää painaneet kahleet, synti, syyllisyys, kuolema ja helvetti, kukistetaan ja näin meille avautuu pääsy Jumalan valtakuntaan Kristuksessa hänen Pojassaan. Sen vuoksi Ihmisen Poika kirkastettiin näissä tapahtumissa, jotka meidän järkemme mukaan vaikuttavat päinvastaisilta. Ne merkitsivät Jumalan valtakunnan tulemista, hänen tahtonsa toteutumista ja ihmisten pelastumista.
Näin tuo Kristuksen kuolema ristillä oli välttämättömyys, jotta me voisimme saada syntimme anteeksi ja tulla takaisin Jumalan yhteyteen. Samaten hänen ylösnousemisensa oli välttämättömyys, jotta me voisimme päästä Jumalan yhteyteen ja nousta kuolleista iankaikkiseen elämään.
Mitä siis tarkoittaa tuo Ihmisen Pojan kirkastuminen? Tätä asiaa voisi valaista seuraavalla vertauskuvalla. Se tarkoittaa samaa kuin jossakin maallisessa valtakunnassa olisi käynyt niin, että maa olisi joutunut jonkin kapinan ja vallankaappauksen kohteeksi. Sen laillinen valtaistuimen perijä olisi tullut syrjäytetyksi ja nyt hän kukistettuaan kapinan nousee valtaistuimelleen. Valtakunnan oikea hallitsija kruunataan kuninkaaksi.
Tämän maailman jouduttua syntiinlankeemuksessa eroon Jumalasta, hän on lähettänyt Poikansa meille oikeaksi kuninkaaksi, joka tuo meille syntien anteeksiantamuksen, sovituksen, lahjavanhurskauden ja rauhan.
Sen vuoksi kansanjoukot, jotka Vanhan testamentin ilmoituksen perusteella oivalsivat, mistä oli kyse, huusivat muutamaa päivää aikaisemmin palmusunnuntaina Jeesukselle hänen ratsastaessaan Jerusalemiin: ”Katso, kuninkaasi tulee. Hoosianna Daavidin Pojalle.” Ja sen vuoksi Jeesus sanoi ylösnousemisensa jälkeen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Niinpä tuo Juudaksen astuminen yön pimeyteen merkitsi niiden tapahtumien alkua, jotka olivat välttämättömiä Jumalan valtakunnan tulemiselle ja meidän pelastumisellemme. Nyt Jumala kirkastaa hänet ja kirkastaa hänet pian.

Nyt joku ehkä sanoo: Tänäänhän meillä on aiheena rakkauden kaksoiskäsky: meidän pitää rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Eikö siitä pitäisi puhua?
Jeesuksen luo tuli kerran nuori mies. Hän oli mielestään hyvin onnistunut käskyjen pitämisessä, jopa niin että hän sanoi noudattaneensa niitä nuoruudestaan asti. Jeesus kuitenkin näki tuon nuoren miehen sydämeen. Raamattu sanoo, että Jeesus katsoi häneen, rakasti häntä ja sanoi: mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja tule ja seuraa minua. Mutta tuo nuori mies meni pois murheellisena. Rakkaus vaatii joskus, että sellainen, joka torjuu Jeesuksen, lähetetään pois.
Jeesus antoi hänen mennä pois aivan samoin kuin tässä Juudaksen tapauksessa. Hän ei ruvennut muuttamaan ehtoja. Aikanaan Sören Kierkegaard sanoi, että Jumalan valtakuntaan ei voida mennä kuin paradoksin tietä. Tämä vaikea sana tarkoittaa, että Jumalan tuntemiseen voidaan päästä vain jos tunnustamme, että emme luonnostaan voi tuntea häntä. Synneistä voidaan päästä vain, jos tunnustamme, ettemme voi päästä niistä. On suoritettava uskon hyppy mahdottomuuteen. Se käy yli ymmärryksen, mutta päätyy Jumalan armon ja sanan varaan.
On ensin tultava tuntemaan se, ettei Jumalan yhteyteen voida mennä niin vain, ei hänen valtakuntaansa päästä noin vain niin kuin johonkin yhdistykseen. Hänen sanansa valossa selviää, ettei minussa ole kykyä rakastaa edes lähimmäistä saati sitten Jumalaa.
Tämän tosiasian eteen me joudumme joka päivä kristittyinä. Sen vuoksi kaikkinainen tekeminen Jumalan kanssa edellyttää sitä, että olemme tekemisissä Kristuksen kanssa. Vain ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen kautta kulkee tie Jumalan yhteyteen, syntien anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään.

Mutta sitten. Evankeliumi opettaa meille sen, että huolimatta tästä meidän mahdottomuudestamme tuntea Jumalaa tai rakastaa häntä, Jumala itse on kääntynyt meidän puoleemme ja antanut Poikansa uhriksi meidän syntimme tähden. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa…” Nyt syntisen ihmisen ainoa mahdollisuus on siinä, että hän vastaanottaa tämän Jumalan armon Kristuksessa. Jumala tarjoaa sen meille monin tavoin.
Kasteessa hän pesee meidät synnistä ja pukee Poikansa vanhurskauteen, niin että meistä tulee Jumalan lapsia. Evankeliumin sanalla hän yhä uudestaan päästää meidät synneistä ja lahjoittaa meille Kristuksessa saatavan vanhurskauden, jokaiselle joka uskoo. Ja pyhässä Ehtoollisessa hän antaa meille ruumiinsa ja verensä ja kun sen Jumalan sanan uskoen nautimme, niin meistä tulee osa hänen ruumistaan, Jumalan kansaa maan päällä.
Näin kristitty on ihminen, joka vastoin omia ansioitaan ja tekojaan on tullut Jumalan lapseksi Kristuksen tähden. Yritätkö sinä olla Jumalan lapsi tekojesi tähden vai oletko tullut tuntemaan Jumalan armon?

Kirkkoisä Tertullianus lausui ensimmäisistä kristityistä: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.” Nämä ensimmäiset kristityt olivat sellaisia, että hän jatkoi: ”Me muodostamme yhteyden saman uskon ja yhteisen kirkkokurin pohjalla ja meitä yhdistää sama toivo. Me kokoonnumme yhteen ahdistaaksemme väkevällä voimalla Jumalaa rukouksissamme… Me rukoilemme myös keisarien ja heidän palvelijainsa puolesta, hallitusmiesten, maailman olemassaolon, valtion rauhan puolesta, ettei maailman loppu tulisi liian nopeasti. Me kokoonnumme yhteen keskustellaksemme pyhistä kirjoituksista, koska nykyinen aika vaatii meitä kehottamaan ja muistuttamaan toisiamme. Me ravitsemme uskoamme pyhin puhein, suuntaamme toivoamme ylöspäin, vahvistamme toisiamme luottamuksessa Jumalaan ja lujitamme samalla toinen tositamme hyvissä tavoissa teroittamalla siveyskäskyjen merkitystä. Samalla esiintyy kehotusta, rangaistuksia ja jumalallista kuritusta. Seisomme Jumalan kasvojen edessä… Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen hairahdukseen, niin hänet suljetaan yhteisten rukousten, kokousten ja pyhäin keskinäisen seurustelun ulkopuolelle.”
Tästä kaikesta käy ilmi että tuo kristittyjen keskinäinen rakkaus ei ollut jokin erillinen hyve, jota harjoitettiin yksityisesti ja erillään kristillisestä uskosta ja Jumalan kansan yhteydestä, vaan kaikki tuo on meille annettu hänessä, joka on antanut itsensä meidän puolestamme.
Tuo rakkaus ei siis ole luonteenpiirre, joka voisi esiintyä ilman yhteyttä Kristukseen ja hänen seurakuntaansa. Mutta hänessä, pelastuksen yhteydessä ja osallisuudessa lahjoitetaan meille kaikki. Paavali sanoo kirjeessään Timoteukselle, että meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ja hän jatkaa: ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”
Näin siis Jumala tekee meistä ensiksi kaikkein suurimman syntisen, voidakseen armahtaa meitä ja jotta mekin voisimme armahtaa lähimmäisiämme. Sen vuoksi pysykäämme hänessä, joka on antanut itsensä meidän edestämme.

Lasse Marjokorpi