4. ADVENTTISUNNUNTAI 20.12.2009

Matt. 1:18-24

Tässä ollaan aivan Jeesuksen syntymän kynnyksellä. Nyt kun tuon maailmanhistorian tärkeimmän tapahtuman pitäisi alkaa, niin uhkaakin tulla skandaali. Kun se minkä enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä, alkoi tapahtua, niin tämä vei Joosefin, jonka kanssa Maria oli kihloissa, äärimmäisen kovaan koetukseen.
Hänhän luuli tietenkin että Maria olisi tullut raskaaksi luonnollisella tavalla ja meinasi sen vuoksi hylätä hänet kaikessa hiljaisuudessa. Joosef sai kuitenkin tästä asiasta aivan ylimääräisen ilmoituksen unessa ja se rauhoitti hänen sydämensä. Marialla ei tätä vaikeutta ollut, sillä hän oli saanut tästä asiasta etukäteen vahvistuksen enkeli Gabrielilta.
Näin Maria ja Joosef kumpikin tahollaan olivat saaneet ilmoituksen siitä, mitä oli tapahtumassa ja he saattoivat olla levollisella mielellä. Kaikilla ei kuitenkaan ollut tietoa tästä ilmoituksesta. Sen vuoksi myöhemmin Jeesuksen vastustajat ja kristinuskon vastustajat ovat kutsuneet häntä Marian pojaksi.
Näin jo alusta pitäen oikea tieto saadaan Jumalan sanan pohjalta. Nykyäänkin on paljon sellaista kristinuskoa koskevaa selitystä, joka pohjautuu tunteisiin ja tuntemuksiin eikä Jumalan sanaan ja on siksi altis huhuille ja väärinkäsityksille.
Mutta Jumalan ilmoituksen pohjalta Joosef löysi rauhan ja tyytyi osaansa. On syytä huomata, että Joosef ja Maria olivat ratkaisevia henkilöitä Jumalan pelastushistoriassa. Tämä asia, joka koski äärimmäisen tärkeällä tavalla heidän elämäänsä, ilmoitettiin heille poikkeuksellisella tavalla. Näin asioita ei ilmoiteta meille, ainakaan yleensä. Meille on annettu Jumalan sana, josta me voimme päästä ne ymmärtämään, jos tahdomme tutustua siihen.
Joosef muuten jää aika tavalla sivuhenkilöksi koko joulun tapahtumassa. Tämän lisäksi hänet mainitaan Jeesuksen syntymän yhteydessä heidän matkatessaan Betlehemiin. Sitten kun he pakenivat Herodeksen vainoa Egyptiin ja palatessaan sieltä ja asettuessaan Nasaretiin. Ja vielä kun matkustivat pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, missä Jeesus unohtui temppeliin keskustelemaan kirjanoppineiden kanssa. Mutta sitten hän katoaa näköpiiristä. Raamatun sanan mukaan Jeesuksella oli neljä veljeä ja sisaria. Mutta hänen aloittaessaan julkisen toimintansa Joosef oli jo kaikesta päättäen kuollut.

No, mitä enkeli ilmoitti sitten Joosefille: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää Pojan ja sinun tulee antaa Pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”
Nyt sen lisäksi että Joosef sai tiedon Jeesuksen yliluonnollisesta sikiämisestä, hänelle sanottiin, mikä nimi tuolle pojalle olisi annettava. Lisäksi hänelle ilmoitettiin tuon syntyvän pojan tehtävä. Hän pelastaa kansansa sen synneistä.
Näin huomaamme tästäkin ennustuksesta, että Jeesus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan. Tämä maailma ja meidän aikamme erityisesti on täynnä kaikenlaisia maailmanparannussuunnitelmia. Niille on ominaista, että ihmiset esittävät omia älykkäitä suunnitelmiaan, jotka toisten pitäisi toteuttaa. Näin he toimivat fariseusten tavoin, kun  heillä ei itse ole aikeita millään tavoin niihin tarttua tai tehdä ja uhrata jotain niiden hyväksi.
Tästä asiastahan oli erinomainen esimerkki tuo Kööpenhaminan ilmastokonferenssi. Kaikki maailman kansat edustajineen olivat melkein yhtä mieltä siitä, että maapallon tila on hullusti. Mutta sitten kun pitäisi tehdä jotakin, niin kukaan ei tahdo itse ottaa vastuuta asioiden korjaamisesta, vaan kaikki työntävät sitä toisille. Sen tilan korjaaminen, minkä olemme itse aikaansaaneet, näyttää mahdottomalta, kun se ei kuulu meille.
Samalla tavoin ihmiselämässä kaikki sellaiset suuntaukset, jotka yrittävät kieltää syntiinlankeemuksen, olivatpa ne uskonnollisia tai maallisia, ne eivät auta meitä. Syntiinlankeemuksen peruuttaminen ei onnistu niin vain. Ihmisten kesken on mahdotonta aikaansaada sopimusta, joka tekisi meistä hyviä ihmisiä ja lakkauttaisi pahuuden.
Sen vuoksi on suurenmoinen hyvä uutinen, että Joosefin piti antaa syntyvälle pojalle nimi Jeesus, koska hän vapahtaa kansansa heidän synneistään. Siis Jumalan kansa on sellaista kansaa, jolla on syntejä. He ovat myös tulleet tietoisiksi niistä ja sen vuoksi he riippuvat kiinni Kristuksessa.
Niinpä jo pienestä pitäen on huolehdittava siitä, että lapsi tulee osalliseksi Kristuksesta pyhän kasteen välityksellä. Sitten hänelle on opetettava Jumalan sanaa. Se johtaa kyllä tuntemaan synnin, mutta se vie myös tuntemaan hänet, joka vapahtaa kansansa heidän synneistään.

Sitten tässä tulee vastaan toinen nimitys, joka pitää sisällään suurenmoisen hyvä uutisen. Se on aika harvinainen nimitys Kristuksesta käytettynä. Se on tuo Jesajan kirjassa käytetty nimitys tulevasta Messiaasta, nimittäin Immanuel. Se merkitsee ’Jumala meidän kanssamme’.
Luulen että tämä nimitys mitä selvimmin ilmaisee sen puutteen, joka vallitsee keskuudessamme, tällä paikkakunnalla, tässä maassa ja koko Euroopassa sen myötä kuin kristinuskosta luovutaan. Kysymys on Jumalan läsnäolosta. Sen jälkeen kun Jeesus, Jumalan Poika syntyi, kärsi, kuoli ja nousi ylös kuolleista, hän on Isän oikealla puolella taivaassa. Mutta hän on luvannut myös läsnäolonsa tänne maailmaan. Se toteutuu kaikkialla siellä, missä Jumalan sana opetetaan ja se saa valaista elämäämme ja toimiamme.
Nythän Suomessakin ja koko Euroopassa vallitsee valtava kilvoittelu siihen suuntaan, että Kristuksen läsnäolo saataisiin kaikilla tavoin pois meidän elämästämme. Pois uskonnonopetus, pois krusifiksit, pois ruokarukoukset! Myös jumalanpalveluksessa käyminen yritetään leimata jotenkin omituiseksi, niin ettei täällä saisi ottaa valokuvia ikään kuin olisimme jossakin häpeällisessä kokouksessa, jossa suunnitellaan rikoksia. Valokuvia saa ottaa jääkiekko-otteluissa, puoluekokouksissa ja markkinoilla, mutta ei jumalanpalveluksessa.
Kuitenkin tätä nykymaailman uskontokauhua seuraa suunnaton yksinäisyyden, tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus. Erityisesti se on nähtävissä tämän vuoden suurimman juhlan joulun kynnyksellä. Lehdet ovat täynnä sepustuksia joulun merkityksestä. Se on muka rauhoittumisen aikaa, vaikka se on todellisuudessa mitä valtavin hässäkkä.
Se on perheiden juhlaa. Ja lasten juhlaa ja vaikka mitä muuta tahansa kunhan häivytetään silmistä tuo joulun todellinen sisältö, että Jumala on tullut ihmiseksi ja hän tahtoo olla kanssamme.

Kyllähän tilanne oli oikeastaan samanlainen jo heti alusta pitäen. Vaikka enkelit ylistivät Kristuksen syntymää, niin ei hänelle tahtonut löytyä majapaikkaa. Ja heti kun tieto Kristuksen syntymästä levisi maailmalle, niin kuningas Herodes ryhtyi varmistamaan, ettei tuo vastasyntynyt kuningas vain saisi jäädä eloon.
Mutta nyt vastoin koko maailmassa vallitsevaa ihmisajattelua, vastoin sitä tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemusta, josta nykymaailma haluaa pitää kiinni, evankeliumi julistaa meille, että Jeesukselle annetaan nimeksi Immanuel, Jumala meidän kanssamme.
Tämä on se hyvä uutinen, joka tuli maailmaan Jeesuksen syntymässä. Kun meidän Herramme ylösnousemisensa jälkeen astui taivaaseen, hän antoi sitä ennen lupauksen opetuslapsilleen, jotka hän lähetti kaikkialle maailmaan kastamaan ja opettamaan ihmiset: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Tämä on sellainen kouriintuntuva lupaus, josta kristitty, joka on kastettu Kristukseen ja uskoo häneen, voi pitää kiinni jatkuvasti ja joka päivä. Vanhemmat katsellessaan pientä lastaan, joka avuttomana lepää heidän sylissään, nuori ihminen, joka vasta epävarmana ja uteliaana on tunkeutumassa elämään, aikuinen kaikkien tärkeyksiensä ja joutavien menojensa ja harrastustensa kanssa yhtä hyvin kuin elämästä kyllikseen saanut vanhus – kaikkien elämässä voi olla totta se, että meidän ylösnoussut Herramme on meidän kanssamme.
Näin se valo ja kirkkaus, joka loisti pienen lapsen kasvoilla Betlehemissä, loistaa yhä kaikkialla siellä, missä evankeliumi hallitsee, sitä julistetaan, se kuullaan ja vastaanotetaan. Silloin ihmissydämiin tulee myös se tietoisuus ja rohkeus, minkä Paavali ilmaisi sanoessaan, jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka voi olla meitä vastaan.

Lasse Marjokorpi